perjantai 13. toukokuuta 2016

Minä, Meller ja Morrison...

Tiedättekö mitä? Aloitin eilen kirjoitusvapaan toimittajan työstäni, jotta voin keskittyä uuden lastenkirjan kirjoittamiseen ja tättärätää tajusin että tavallaan mun suuri uraunelmani on saavutettu ainakin näin hetkellisesti: olen kirjailija (jos esikoiskirjailijatkin lasketaan kirjailijoiksi?), joka voi keskittyä päivätyön sijaan ihan vain kirjoittamaan kirjoja.

Pakko muuten tunnustaa, että en todellakaan ajattele vielä olevani kirjailija, vaikka minua toisinaan jo siksi tituleerataan – omissa ajatuksissani sana sisältää sen verran paljon gloriaa, että annaleenahärköseksi on vielä miljoonan kilometrin mittainen matka. Minähän olen vain minä – vähän hölmö, outo ja virheellinen.

Koen enemmänkin olevani tarinankertoja, jota on onnistanut toden teolla ja nautin tästä tarinoiden kertomisesta niin kauan kuin mahdollista.

Throwback-asukuva ajalta, jolloin keskityin tekojen sijaan unelmointiin. Sekin on tietysti ihan kivaa, mutta unelmoinnista kannattaa jatkaa myös toteutusvaiheeseen ;). 
Vietän siis virallisesti taiteilijaelämää seuraavat pari kuukautta, eli teen jotain, mistä olen aina haaveillut. Hullua ja ihan älyttömän, mielettömän ihanaa. Olisinkohan koskaan päässyt tähän pisteeseen, jos en olisi pari vuotta sitten listannut silloin kovin kaukaisilta tuntuvia ammatillisia unelmia? Tai jos en olisi unelmoinnin sijaan keskittynyt välillä myös toimintaan ja aloittanut kirjan kirjoittamista, en vain unelmoinut siitä?


Näin muutaman päivän perusteella vapaan kirjailijan elämä sopisi minulle aivan loistavasti ihan lopullisestikin – oi ihana vapaus! Kun täytän tiskikonetta, olen Tukkiksen kanssa hiekkalaatikolla tai viikkaan pyykkejä käväisen aina välillä Pikkiriikin asioissa, ikään kuin suunnittelen tekstiä valmiiksi päässäni ja kun Tukkis vetelee sikeitä voin omistautua varsinaiselle kirjoitustyölle. Kirjoittaminen on omalla kohdallani mahdollista korkeintaan muutama tunti per päivä, sen jälkeen ei enää synny hyvää jälkeä. Ajatustyötä teen kuitenkin senkin edestä. Kun olen suunnitellut juonen tietyiltä osin valmiiksi siirryn koneelle ja kirjoitan tekstin valmiiksi. Tällä hetkellä ideoita tuntuu olevan enemmän kuin aikaa, mikä on tietysti ihan positiivinen ongelma.


Jatkossa yritän muuten pitäytyä vain yhdessä käsikirjoituksessa kerrallaan, sillä nyt, kun olen jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa huomaan miten äärettömän väsynyt olin viime talvena ja alkukeväästä. En pystynyt enää nukkumaan kunnolla, koska stressasin niin paljon ja unohdin ihan kaiken jatkuvasti, minkä vuksi jouduin pyytämään anteeksi koko ajan ja kaikkialla unohduksiani. On todella ahdistavaa, kun ei voi luottaa oman päänsä toimintaan ja keho käy ylikierroksilla.

Tosin hajamielisyys taitaa kuulua siihen taiteilijaelämään, eikö? Mites viini? Kukaan ei ole tuonut minulle vielä viiniä, ehkäpä sitäkin pitää maistaa lasillinen näin taiteilijaelon kunniaksi? ;)



Mitäs teidän unelmille kuuluu? Oletteko siirtyneet ajatuksista tekoihin, vai suunnitteletteko vasta? Kokeilkaahan tehdä tällä viikolla vaikka yksi pieni asia, joka voisi viedä teitä lähemmäs perille, sillä niistä pienistä teoistahan suuret muutokset aina koostuvat <3.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Päivän ajatus: Aidosti tyylikäs on kaikille tyylikäs


Toimistotyöläinen since 2003 – kuva elokuulta 2015, kun palasin äitiyslomalta töihin. 
Olen viime aikoina pohtinut ihmisten suhtautumista minuun urani eri vaiheissa – kun aloitin työni media-alalla toimituksen sihteerinä, sain todella paljon kuraa niskaani. Tuoreena toimittajana elämä ei ollut kovin paljon helpompaa (toimituksessa oli esimerkiksi nainen, joka ei koskaan suostunut sanomaan minulle yhden_yhtä_sanaa :D). Tietysti matkalla oli äärettömän paljon myös sydämellisiä ihmisiä, jotka kohtelivat minua kauniisti ja tasavertaisena, mutta päivittäin jouduin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka pitivät minua täysin merkityksettömänä olentona (tai noh, olin olemassa silloin kun piti hakea vaatteita pesulasta tai lempparimuki oli hävinnyt kahvipöydältä, mutta silloinkin asioista keskusteltiin lähinnä yhden sanan lauseilla).

Olin nuori ja kokematon, joten tietysti pelkäsin näitä ihmisiä ja kuvittelin, että he todella olivat minua korkeammalla arvoasteikossa. Voi, miten hölmö olinkaan. Nyt hieman vanhempana tiedän, että sydämeltään sivistynyt ja aidosti cool ihminen kohtelee samalla tavalla kaikkia ihmisiä, sattui heidän työnkuvansa tai palkkansa olemaan mikä tahansa.  Raha ja asema kun eivät todellakaan määritä ihmistä, mutta se, miten muita kohtelee, se taas kertoo ja paljonkin. Toimistotörpön käytös on säälittävää, noloa ja hieman huvittavaa.

Siispä sinä, joka nyt aloitat työuraasi tiedä, että saat vastaasi varmasti monenmoista älykköä, eikä kaikkia kannata ottaa tosissaan – se kuuluisa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -metodi on ehdottomasti paras valinta tällaisten tapausten varalle. Ihailen itse todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät nosta itseään jalustalle, vaan kohtelevat kaikkia samanarvoisesti ja lämmöllä. Viisas äitini usein muistuttaa, että kaikki syövät samaa leipää ja p**kovat samasta reiästä, kukaan meistä ei ole tippaakaan parempi kuin muut.

Oletteko te törmänneet uranne alkuvaiheilla (tai myöhemmin) hankaliin ihmisiin, miten heidän kanssanne toimitte? Muistoja ja kokemuksia toimistotörpöistä otetaan vastaan! :D

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Unelmien uratarinat: Muotitoimittaja Milja Haaksluoto

Haaveiletko muotitoimittajan ammatista? Entinen kollegani ja ihana ystäväni Milja Haaksluoto on Tyyli.com-sivuston toimittaja ja todellinen muodin asiantuntija. Pyysin häntä kertomaan uratarinansa ja jakamaan vinkkinsä Unelmien uratarinat -sarjan nimissä. 



#1 Kerro uratarinasi omin sanoin – missä opiskelit ja mitä kautta päädyit Tyyli.com-sivuston toimittajaksi?


Olen aina rakastanut muotia, vaatteita ja taidehistoriaa. Samalla olen aina ollut osaava kirjoittaja, ja vanhemmat sanoivat jo lapsena että minusta tulee taiteilija tai toimittaja. Vaatesuunnittelu ei tuntunut aikoinaan teknisyytensä takia omalta jutulta, mutta utelias luonne sai tähtäämään toimittajaksi. Opiskelin radio- ja tv-työtä ja panostin jo opiskellessa erityisesti nettikirjoittamiseen. Tajusin, että voisin yhdistää intohimoni muotiin toimittajan työhön, ja niinpä keskityin esimerkiksi opinnäytetyössäni tutkimaan muotitoimittamista journalismin erikoisalana.

Suomessa ei silloin voinut opiskella varsinaisesti muotitoimittajaksi, joten hakeuduin itsenäisesti vaihtoon Milanoon opiskelemaan muotijournalismia. Sain harjoittelupaikan Ellestä, ja sen sijaan että olisin ollut muotiharjoittelijana toimin toimitusharjoittelijana nettitoimituksessa. Puoli vuotta Ellessä oli todella palkitsevaa ja kasvattavaa aikaa.

Jatkoin Ellestä loogisesti MTV.fin uutistoimittajaksi. Uutistyö on hyvin erilaista kuin muotitoimittaminen, mutta kokemuksena todella arvokasta ja opettavaa. Reilun neljän vuoden ajan tein lähes kaikkea nettisisältöä, mitä MTV tarjoaa, aina kotimaisten viihdeohjelmien nettiekstroista Studio55.fi-sivuston tuottamiseen. Tuottajakokemus lifestyle-aiheiden parissa opetti myös kaupallisen median toimintatavoista. 

Lifestyle-toimittajana erikoistuin erityisesti muoti- ja kauneusaiheisiin. Niinpä siirtyminen varsinaiseksi muoti- ja kauneustoimittajaksi Iltalehden Tyyli.com-osioon oli looginen seuraava askel.

#2 Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Tulen toimistukseen liukuvasti – olen vähemmän tyylikkäästi usein myöhässä, mutta pyrin ehtimään aamupalaveriin 9.30. Ideoin juttuja ja aiheita jo ennen päivän alkamista, olen koko ajan netissä ja riippuvainen puhelimesta. Oikeastaan toimittajana ja luovalla alalla on jatkuvasti töissä, jatkuvasti inspiroitumassa ja keksimässä uusia ideoita.
Aamulla katsastan kuvatoimistojen tarjonnan, kansainväliset sivustot ja kilpailijat, ja laadimme listan päivän mittaan julkaistavista jutuista. Lista luonnollisesti elää uutistapahtumien mukaan. Seuraamme jatkuvasti uutisvirtaa, että bongaamme heti tehtävät uutisaiheet. Niiden rinnalla työstän pidempään hautuneita ideoita. Myös tuottaja on apuna ideoinnissa toisinaan tarjoamassa juttuaiheita tekoon.
Päivän mittaan kirjoitan ja ideoin juttuja, etsin kuvia ja tuotteita ja teen haastatteluita. Toisinaan voi olla kuvauspäiviä, juttukeikkoja ja pressitilaisuuksia, ja joskus myös iltamenoja. Päivät vaihtelevat kovasti ja aina tulee yllätyksiä!
Kuva: DMK Photography

#3 Urasi tähtihetki tähän mennessä?

Hahahaha, niitä on niin monia mutta varmasti monia vielä edessä! Muotiviikot, mainoskasvona toimiminen ja mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Se hetki, kun ensimmäistä kertaa näki nimelleen varatun paikan muotinäytöksen eturivissä tuntui kyllä hienolta!
(pakko muuten huikata väliin, että viimeksi kun juttelimme Miljan kanssa niin hän oli matkaamassa Pariisin muotiviikoille ja juttulistalla oli muun muassa Twiggyn moikkaaminen, että jos tähtihetkistä puhutaan, niin... :D)

#4 Mikä on mielestäsi tärkeintä muotitoimittajan työssä?

Tyylitaju, hyvä maku, käsitys trendeistä ja kyky liittää ne kontekstiin. Muodin ja muotialan tuntemus. Idearikkaus. Kirjoitustaito: mikään ei auta, jos teksti ei luista ja haastattelut eivät luonnistu. Uteliaisuus ja kiinnostus erilaisiin asioihin ja ihmisiin ovat mielestäni tärkeitä ominaisuuksia kenelle vain toimittajalle.

#5 Millaisen vinkin antaisit muotitoimittajan työstä haaveilevalle?

Perusta blogi! Itse tosin koen itsestäni kirjoittamisen vieraaksi, mutta nykyisin muotibloggaajat ovat alan ammattilaisia perinteisen median rinnalla. Kirjoita paljon! Hakeudu opiskelemaan alaa, kenties ulkomaille. Sekä media-ala että muoti ovat todella kilpailtuja, eli ole nöyrä ja valmis tekemään lujasti töitä.

#6 Aina ei voi olla kivaa – mikä työssäsi on ikävintä?

Välillä työ on todella hektistä, ja kiireen keskellä on vaikea olla parhaimmillaan ja luovimmillaan.

#7 Entä parasta?

Kaikki! Se, että saa työkseen olla tekemisissä kauniiden asioiden parissa. Seuraan muotia muutenkin, joten onhan se upeaa voida tehdä tätä työn puitteissa. Saan kokea hienoja asioita ja tavata upeita ihmisiä. Parasta on, kun oma juttu onnistuu inspiroimaan jotakuta.

#8 Pukeudutko aina täydellisesti töihin ja ovatko kaikki työkaverisi kuin suoraan Devil Wears Prada -leffasta?

Eivät todellakaan! Mutta mietin kyllä mitä laitan päälle töihin, ja tunnustan pistäväni vaatteisiin liikaa rahaa ja kenties aikaakin. Superkallista merkkilaukkua mieluummin pistän palkkani kuitenkin matkusteluun.

#9 Mitä työhaastatteluun kannattaa pukea?

Kiinnostuksen ja asiantuntemuksen muotiin ja tyylitajun olisi hyvä heijastua omaankin olemukseen. Toisaalta kiinnostuksen tulee olla tässä työssä aitoa, ja tarvitaan myös näkemystä. Niinpä tärkeää on, että koet olevasi rohkeasti oma itsesi vaatteissasi.

#10 Kumpi on tärkeämpää – kokemus vai koulutus?


Molemmilla on paikkansa, mutta kokemus on korvaamatonta. 

Upeat kuvat Miljasta nappasi DMK Photographyn Domi – lämmin kiitos! <3

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Polkka!


Tein sen! Pätkäisin hiukseni! Instagramin puolella esittelinkin jo viime viikolla lyhyttä tukkatyyliäni, mutta nyt näette sen hieman paremmin asukuvien muodossa.



Kun nappasimme kuvia ilma oli keväisen tuulinen, eli lyhyt polkkani lenteli sinne tänne. Näistä kuvista nyt kuitenkin hieman näkee miltä se näyttää. Olen itse tosi tyytyväinen lähinnä sen vuoksi, että olo on niin vapaa ja uudistunut. Oli ihanaa päästä siitä pitkästä kauhtanasta eroon, ah!

Niin ja hei kyllä, myönnän sen heti – en osaa oikein vielä laittaa näitä uusia hiuksiani. Kaikki vinkit polkan muotoiluun otetaan siis vastaan! :)



Kuvissa näkyvä parka (saatu blogin kautta s.Oliverilta) on tehnyt oikein toimivan lisän kevät- ja syystakkeihini. Olen pitkään käyttänyt oikeastaan vain nahkatakkia ja trenssiä, näiden lisäksi minulla on ollut vielä ns. juoksutakki. Sain valita muutamia tuotteita s.Oliverin mallistosta ja tätä vihreää parkaa olen käyttänyt nyt todella paljon, selvästi sille on siis ollut tarvetta.




Myös tuo harmaa hupparimekko on s.Oliverilta. Se on aivan loistava löhömekko, mutta silti tosi siisti ja sopii hyvin kaupungillekin, vai mitä? Olen oikeastaan viihtynyt hupparimekossa melkeinpä koko ajan kotosalla ollessani.

Kotivaatteiksi valitaan usein muuten kaikki varsinaisesta käytöstä poistettu, mielestäni tämä on aika kurja kohtalo. On aivan eri fiilis, jos kotivaatteet ovat paitsi mukavat, myös kauniit – vapaa-aika on aivan liian kallisarvoista vietettäväksi vaatteissa, joista ei pidä sitten yhtään. 


Kengät ovat pikkusiskoni Helenan vanhat, taitavat olla tosin vain lainassa kaapissani. Minua on siunattu kahdella hyvin samaan tapaan pukeutuvalla siskolla, mikä on todella kätevää. Lainaan siskoiltani aika paljon vaatteita erityisesti juhliin, kun tuntuu, että haluaisi jotain uutta, mutta rahan tuhlaaminen ei innosta.

Laukku on puolestaan bongattu Boozt.comin alennusmyynneistä viime kesänä. Adaxin leopardilaukkuun mahtuu kivasti kaikki välttämätön, mutta ei niin paljon, että joutuisi selkä vääränä kulkemaan pitkin kaupunkia. Adax taitaa olla vielä melko tuntematon merkki, mutta omassa käytössäni se on ollut ainakin aivan loistava löytö ja mallit ovat ihanan klassisia. Lämmin peukku ja suositus siis sille.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kuukauden haaste: Mikä on sinun supertaitosi?

Meillä jokaisella on jokin asia, jossa olemme tosi hyviä. Jos nyt tuhahdat itseksesi, ettei sinulla ainakaan ole mitään sellaista taitoa, niin voin luvata että aivan varmasti on – todennäköisesti se on sinulle vain niin itsestäänselvyys, että et osaa ajatella taitosi olevan mitenkään erityinen. 

Tämän kuun haasteena on kirjoittaa ylös 30 sellaista asiaa, joissa olet hyvä. Miksi niin monta? No siksi, koska todennäköisesti keksit helposti viisi, ehkä jopa kymmenen, mutta sitten käy hankalaksi. Osa ihmisistä taasen ei keksi edes sitä yhtä ja heille tämän 30 taidon keksiminen on varmasti haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa. 

Kuva: The White Company
Taidot voivat olla mitä tahansa ja voit pohtia niitä useamman päivän ajan, jotta nuo piilotaidot tulisivat kunnolla esiin. Aika usein kun pyörittelemme päässämme vain niitä juttuja, joissa olemme huonoja tai joissa olemme kuulleet aina loistavamme, mutta muut taidot jäävät huomiotta. 

Esimerkiksi eräs ystäväni ei omien sanojensa mukaan "ole hyvä missään", mutta hänen kotinsa on aina järjestetty niin, että se pysyy siistinä ja viihtyisänä ilman jatkuvaa puunaamista. En tajua miten hän sen tekee ja tällaisesta supertaidosta voisin vaikka maksaa, jotta sen oppisin (uskoisin, että myös siellä ruudun toisella puolen tällainen supertaito kiinnostaisi kovastikin, olenko oikeassa?). 

Vinkiksi sanottakoon, että aika moni sellainen asia, jota teet mielelläsi ja joka on hauskaa, on todellinen kykysi. Näitä kykyjä seuraamalla on mahdollista saavuttaa joskus työ, joka on pääasiallisesti hauskaa ja ehkäpä jopa intohimo, ja sehän on se ihannetila, jonka soisin teille kaikille. 

Siispä kynät sauhuamaan! Kuulisin mielelläni taitojanne myös täällä blogin puolella ja jos ette uskalla omalla nimellänne kertoa, niin minulle voi lähettää viestiä sähköpostilla tai vaikkapa Facebookissa. 

Aurinkoista huhtikuuta kaikille!


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Omat suosikkimerkkini

Suosin itse aika pitkälle tiettyjä merkkejä, vaikka kaapistani löytyykin tällä hetkellä useita valmistajia aina H&M:n ja Zaran paidoista Tory Burchiin ja Ralph Laureniin. Koska ennen ostin hyvin monipuolisesti eri valmistajien tuotteita, on niitä luonnollisesti edelleen kaapissa. 

Nykyään pääasiallisesti olen huomannut suosivani tiettyjä merkkejä, ehkä koska voin luottaa heidän laatuunsa ja mallistot ovat linjassa oman makuni kanssa. En sano, että ostan vain ja ainoastaan näitä merkkejä, mutta huomaan usein käyväni uutuudet läpi ja seuraavani valikoimaa kiinnostuksella. 
Mekot on mun heikkouteni numero yksi – jos johonkin joskus haksahdan, niin tarpeettomaan mekkoon. Karen Millen osaa suunnittella ne vielä
erityisen houkutteleviksi, nämä helmat löytyvät täältä. 

Karen Millen


Karen Millenin vaatteet on mitoitettu mielestäni kivasti niin, että ne sopivat myös meille pienikokoisille naisille. Tosin vyötärömitta on aina aika tiukahko, itselläni vyötärö on se suosikki-inhokki numero yksi ja kaikki ylimääräinen kertyy vatsaan, joten välillä tämä aiheuttaa hankaluuksia Karen Millenia sovitellessani (niin ja farkkukaupoissa, argh!). 

Karen Millenin mallistot ovat klassisen naisellisia, mutta silti niissä on hieman asennetta. Tykkään. 

Huom. Ei kannata tilata Karen Millenin verkkokaupasta, jos ei ole täysin varma haluamastaan tuotteesta. Palautus ei ole maksuton Suomesta, vaikka verkkokaupassa sen käsityksen helposti saakin – olisi pitänyt lukea se pikkuprintti täsmällisemmin, mur. 
s.Oliver on äitipäivieni perusta – arjessa käytän paljon heidän vaatteitaan, koska ne ovat rentoja, mutta hyvännäköisiä. Tuo keskellä oleva
harmaa mekko on ihan ykkönen tällä hetkellä. 

s.Oliver


Blogini tekee yhteistyötä s.Oliverin kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole yhteistyökuvioilla hankittu suositus, vaan pidän muutenkin heidän rennoista vaatteistaan. 

Sain valita heidän mallistostaan muutamia tuotteita kevättä varten ja tarvitsin kauniin, mutta käytännöllisen kevättakin esimerkiksi sinne kuuluisalle hiekkalaatikon reunalle – valitsemani vihreä parka onkin ollut nyt kovassa käytössä. Olen pitkään pärjännyt oikeastaan kahden kevättakin voimin (jos juoksutakkia ei lasketa), mutta parkatakki on tosi kiva lisä tähän ryhmään. Toiseksi suosikiksi on noussut ihana harmaa hupparimekko, jota käytän oikeastaan koko ajan kotona ollessani. 

s.Oliverin vaatteita käytän erityisesti pojan kanssa aikaa viettäessä tosi paljon, koska ne ovat toiminnallisia, mutta silti kauniita. 

Toimistovaatteiden aatelia, Filippa K. Kuva: Filippa K

Filippa K


Käytännöllistä ja yksinkertaisen kaunista vaatetta työpäiviin. Filippa K on klassista tyyliä suosivien naisten klassikkomerkki Suomessa ja itsekin pidän heidän tuotteistaan tosi paljon. 

Katri Niskanen

Katri Niskasen vaatteisiin pätee sama kuin Karen Millenin vaatteisiin – tyylikästä ja yksinkertaista, mutta silti asennettakin löytyy. 

Näiden merkkien lisäksi seuraan muun muassa Nosh Organicsin mallistoa (vaikka välillä heidän tuotteensa ovatkin omaan makuuni aika retroja), Ted Bakeria ja Marimekkoa

Mitkä ovat teidän suosikkejanne vaatemerkeissä?

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Tervetuloa maailmaan Prinsessa Pikkiriikki!

Tunnetkos sinä Prinsessa Pikkiriikin? Jaa et vai? No se on kyllä harmi, sillä hän on mitä ihanin, tuhmin ja kiltein tyttö, joka maailmassa asustaa. Nyt sinä tietysti ihmettelet, miten voi olla tuhma ja kiltti yhtä aikaa, mutta ei se ole ollenkaan vaikeaa. Välillä voi olla ihan vahingossa tuhma, kun yrittää olla kiltti, ja niin käy Pikkiriikille varsin usein. Aikuisten määräykset kun ovat toisinaan aika sekavia ja sitten toisinaan on hauskaa olla tuhma ihan tarkoituksella, vai mitä?

Otavalta tuli tieto, että lastenkirjani on julkaistu! Oma lämpimäinen on vielä Postin matkassa, mutta kustantamoon tuli jo muutamia kappaleita ja Suomalaisesta huomasin, että muutamia kirjoja on ehtinyt jo kauppoihinkin asti. 

Prinsessa Pikkiriikki on siis vihdoin täällä! Ai että mä olen kuulkaas odottanut. Viimeistään perjantaina se on saatavilla kirjakaupoista kautta maan ja minä poloinen seuraan esikoiseni matkaa sydän kippurassa – kohdelkaa sitä hyvin, jooko! Lukekaa ja kuunnelkaa ja hipsutelkaa vielä käsivarresta samalla, kun luette – se on ääneen lukemisen ihan erityisen tärkeää ;).
Koska ihmisten ilmoille ei saa mennä likaisissa vaatteissa, Pikkiriikki ottaa vaatteet pois ja lähtee pikkuhousuissa, jotka ovat onneksi superpuhtaat. Mukana tietysti Makkara-koira. 

Pikkiriikki koostuu kolmesta erilaisesta tarinasta, joissa ensimmäisessä kakkaava taikakoira Makkara taikoo kaikki aikuiset Himpskattiin määräilemästä, jotta kerrankin Pikkiriikki ja Makkara saavat tehdä niin kuin itse haluavat, ei niin kuin muut määräävät.

Toisessa tarinassa Pikkiriikki taistelee Räkä-Eetua vastaan ja tapaa ensimmäistä kertaa parhaan ystävänsä Pöjöläisen (joka muuten osallistuu syömiskilpailuun erästä varsin paljon makkaraa nähnyttä Piffelsonia vastaan). Kolmannessa taasen Rasittava Urpo muuttaa äidin vatsaan ja suunnittelee myös tulevansa sieltä ulos, mikä on sen verran ikävä juttu, että Pikkiriikki ja Pöjöläinen päättävät rakentaa itselleen uuden kodin ja muuttavat sinne asumaan.



 Eräs Rasittava Urpo muuttaa äidin vatsaan – ei hyvä hetki, yöks. Kuva: Ninka Reittu

Pikkiriikin myötä yksi elämäni suurimmista unelmista on toteutunut. Olen lapsesta asti rakastanut tarinoita, niiden kertomista ja kuvittelua ja suunnittelua, mutta koska olin vain kasin oppilas äidinkielessä, en edes listannut sitä toiveammatikseni, vaan kehittelin kaikkea muuta. Kirjoittamisen ilonkin löysin vasta lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla – että voit oikeasti sukeltaa mihin tahansa maailmaan ja tehdä siellä mitä ikinä vain keksit! Ilman sitä kurssia en varmasti olisi koskaan ymmärtänyt, että pilkkujen paikat on opittavissa (ja ne kannattaakin opetella), mutta se ei ole kirjoittamisen ydin. Innosta huolimatta en uskaltanut haaveilla ammattikirjoittajan työstä, koska olin edelleen vain se kasin oppilas – jälleen hyvä osoitus siitä, että uskomme liian helposti sen mitä meille sanotaan, emme sitä, mitä itse yritämme itsellemme sanoa. 

Toivottavasti saatte iloa tarinoistani ja Ninka Reitun ihanista kuvista, jotka kuvaavat mielikuvieni hahmoja just eikä melkeen. Kirjan voi tilata täältä ja palautetta otan jälleen kerran vastaan enemmän kuin mielelläni <3. 







5 elokuvaa sinulle, kun maailma potkii

Hömppäleffat, nuo elokuvataiteen väärin ymmärretyt pienet jalokivet. Kun olen itse todella väsynyt, surullinen tai muuten vain pienen piristyksen tarpeessa, katson aina jonkin alla esittelemistäni elokuvista. Miksi? No koska ne saavat ajatukset muualle, vaikka niihin ei tarvitse keskittyä (mikä on toisinaan enemmän kuin tarpeen) ja ne ovat kaikkinensa niin riemastuttavan positiivisia, että jo melkein ärsyttää (melkein, ei aivan).

Näin surullisten uutisten päivänä ajattelin lähettää teille kaikille hyvää energiaa sinne ruudun toiselle puolen ihan näin konkreettisten vinkkien avulla. Tiedän, tiedän – nämä eivät taatusti ole mitään uusia löytöjä, mutta nämä nyt vain sattuvat olemaan ne omat viisi hömppäsuosikkiani. Jospa tämä listaus saisi kuitenkin ajatuksen tämän iltaisesta hömppäleffan, sohvan ja pienen napostelun pyhästä kolminaisuudesta sikiämään aivoihinne. <3

1. Love Actually



Maailmassa ei ole toista rakkaudesta kertovaa elokuvaa, jonka jälkeen olisi oikeasti sellainen olo, että taivaalta sataa pieniä pörröisiä pandakarhuja. Yleensä ne ovat nimittäin nyyhkyleffoja, ja sitähän me emme hae tällä kertaa, vaan iloisia rakkauselokuvia. 

Tai hei eipäs, on yksi toinenkin! The Holiday. Katsokaa sekin (vaikka varmasti olettekin jo katsoneet). 

2. Devil Wears Prada



Yksi kaikkien aikojen suosikeistani ikinä koskaan – Paholainen pukeutuu Pradaan. Just taattua hömppää, missä on lisäksi aivan järjettömän paljon kauniita vaatteita. Tällä jos millä lähtee paha mieli asap. 

3. Sinkkuelämää – niin leffat kuin sarjakin 


Vaikka viimeisin Sinkkuelämää-elokuva olikin aika huono (syytän tästä miesohjaajaa, joka ei vain tajua), niin ensimmäinen elokuva ja itse sarja toimivat loistavana pahanmielenkarkottajana. Ehkä siitä syystä Samantha, Carrie, Charlotte ja Miranda pyörivät ruudussa jo ehkä 326. kertaa (ja 16-vuotiaan tytärpuoleni mielestä tämä on "vanhusten" sarja – voitteko kuvitella? :D)

3. Clueless




Oman elämäni pahanmielenelokuvien äiti. Rakastimme ystävieni kanssa tätä elokuvaa teini-iässä (ja haaveilimme tietokoneohjelman avulla valittavista vaatekokonaisuuksista – nythän se on tavallaan todellisuutta, terveisiä Pinterestiin koukuttuneille ;D). 

Sinä nuorukainen, joka et syystä tai toisesta ole Cluelesia katsonut, ole hyvä ja korjaa tämä jäätävän ananaksen kokoinen aukko sivistyksessäsi, kiitos. 

5. Moderni perhe 


Moderni perhe on uusi Frendit – toimii kaikkialla, kaikissa kanavissa, kaikkina vuodenaikona ja vuosina, aina ja ikuisesti aamen. Jos ikinä koskaa on paha päivä, tämä poppoo pelastaa. 


Mikä on sun suosikkisi hömppäleffoista, tai mitä teet, jos oikein ahdistaa?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vaatteelle elinikäinen takuu?

Sloggi on antanut melkoisen lupauksen asiakkailleen lanseeraamalla Sloggi Evernew -tuotesarjan. He lupaavat alusvaatteilleen elinikäisen takuun – siis pikkuhousuille, joita käytetään melko eri tahtiin kuin vaikkapa kesämekkoja tai kauluspaitoja. Olen erittäin otettu ja iloinen, siirryn todellakin Sloggin asiakkaaksi. Harmillisesti heillä ei ole tosin minun kokoani tarjolla rintaliiveissä ja pikkuhousujenkin koko voi olla hieman liian suuri, mutta jos vain löydän sopivaa, niin ostan ja taatusti.

Suututin eilen iltapäivälehden lukijat hinkkaustestillä – lukijoiden mielestä olen itsekäs varas, kun testaan kestääkö vaate noin sadan metrin kävelyä vastaavan kulutuksen. Siis sadan metrin. En käy hinkkaamalla kynsiharjan tai viilan kanssa kankaita piloille, vaan hieron kangasta esimerkiksi kädelläni. Kävellessä kädet hinkkautuvat kangasta vasten aivan samalla tavoin ja varsin nopeasti ne sata askelta on otettu.

Kylie Minogue on Sloggin mainoskasvo. Kuva: Sloggi/ Steve Shaw
 Mielestäni yrittäjällä ja yritykselläkin on velvollisuus testata omia tuotteitaan ja sen he varmasti tekevätkin. Joko he eivät siis testaa tuotteitaan lainkaan tai tietävät, että ne eivät kestä minkäänlaista käyttöä, mutta eivät välitä – en tiedä kumpi näistä on huonompi vaihtoehto. Jos siis kangas rispaantuu sadan metrin kävelyssä, kukahan tässä riistää ja ketä? Nykyään kuluttajat jostain kumman syystä unohtavat, ettei kenkäpari yksinkertaisesti saa mennä rikki yhden käyttökerran jälkeen tai vaikkapa farkuista ei saa irrota nappi parin käytön jälkeen, koska "se nyt vain on sellainen juttu näissä meidän farkuissa", kuten eräs myyjä minua kerran opasti.

Itse käyn nykyään vain sellaisissa liikkeissä, joiden laadun olen hyväksi todennut. Suosittelen teille kaikille samaa. Ja Sloggille superpeukku Evernew-kampanjasta, ihan mahtava juttu! Toivottavasti näitä takuuvarmoja ja laadukkaita tuotteita tulisi kauppoihin enemmänkin.

Niin ja tiedoksi, että en odota vaatteiden kestävän elinikäistä kulutusta lähtökohtaisesti, koska kestävyys on kiinni myös käyttäjästä, mutta jokin roti sentään – tosin esimerkiksi mummuni 60-luvulla ostetuista kesämekoista iso osa on edelleen käyttökelpoisia, mistähän se mahtaa johtua? ;) Suunniteltu vanheneminen on kehitetty syystä, koska milläs teet rahaa, jos ihmiset eivät tarvitse uutta?

Ps. Buy me Once -verkkokauppa on melkoinen pioneeri luotettavuudessaan, sillä yritys lupaa myydä vain esineitä, jotka kestävät koko eliniän. Valitettavasti kauppa ei taida toimittaa tuotteita Suomeen tällä hetkellä, mutta sivuilta voi käydä ainakin vakoilemassa mitkä tuotemerkit lupaavat täyttää tämän odotuksen.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kuukauden haaste: Mikä on unelmasi?

Hups. Kuu on melkein puolessa ja kuukauden haaste jäänyt tekemättä, mutta kahdessa viikossakin ehtii tehdä melkoisesti ajatustyötä, vai mitä?

Rahan tuhlaamisen lopettaminen oli minulle aikoinaan myös ammatillinen muutos: tein enemmän sellaisia asioita, joiden vuoksi olin iloinen ja onnellinen, joten en tarvinnut shoppailusta saamaani hyvää mieltä elämääni enää samalla tavalla. Jos olette osallistuneet viime kuun haasteeseen ja tehneet nautinnollisia asioita enemmän, olette ehkä huomanneet saman? Elämä on hauskempaa, jos tekee hauskoja asioita – niin simppeliä, mutta silti se aina jotenkin unohtuu aamuruuhkaan ja muuhun ärsytykseen.

Miehen tekee muuten onnellisemmaksi lasi konjamiinia, vaikka itse en tajua miten tärpätin juominen voi olla nautinto, lasi punkkua sen sijaan...

Tässä kuussa ajattelin haastaa teitä haaveiluhommiin. Mitä te haluaisitte tehdä, jos mikä vain olisi mahdollista? Kannattaa kirjoittaa näitä asioita myös ylös, jotta ne eivät unohdu. Usein myös yhdessä hetkessä jokin voi tuntua äärimmäisen houkuttelevalta, mutta toisena se ahdistaa, pelottaa tai ei yksinkertaisesti kiinnosta enää. Itse ainakin huomasin tämän aikanaan ja unelmahommia listatessani kirjoitin paljon ylös sellaisia asioita, jotka tuntuivat siinä hetkessä ihan mahtavilta ideoilta, mutta loppujen lopuksi ne eivät niitä olleetkaan ja se on ihan okei – tärkeintä, että pohdit asiaa.

Olisi muuten todella kiinnostavaa kuulla teidän lukijoiden unelmia vaikka ihan näin anonyymisti! Lisäksi jos tiedän, mikä teitä kiinnostaa, voin ehkä helpommin tarjota teille siihen vinkkejä vaikkapa asiantuntijahaastisten avulla. Paljastakaa siis salanne vaikka nimettömänä, olisi ihan huippua tietää!

Ps. Muistattehan unelmoida vähän överisti, omia unelmiaan ei tarvitse rajoittaa <3. Itselläni oli ainakin ennen tapana hieman hävetä toiveitani – mitä sinä oikein itsestäsi kuvittelet. Onneksi pääsin siitä yli.