Sisällön tarjoaa Blogger.

Uusin Slider

Minusta on ihan hauskaa olla lyhyt, vaikka pitkätkin naiset ovat upeita. Toisinaan sitä kuitenkin tällainen tanttajaana haluaa näyttää hitusen pidemmältä ja uskoisin, että aika moni 160-senttinen kanssasisareni jakaa kaipuuni gasellimaisen pitkiin sääriin ja sensellaisiin pitkien ihmisten ikäviin etuoikeuksiin – vai olenko oikeassa?

Iloksenne ajattelin jakaa muutaman vinkin, joiden avulla voi harrastaa pienimuotoista huijausta elikkä silmänlumetta. Voi olla, että huijaan näillä lähinnä itseäni, enkä lupaa tässä ja nyt kenellekään gasellikoipia, mutta on se pienikin puijaus sentään jotain (ainakin omassa päässä).

Kuva: Tamara Bellis, Unsplash

1. Yhtenäinen väripinta


Hame, mustat sukkikset ja korkokengät – vau miten pitkä emäntä! Kun laitat korot allesi ja valitset housuihin tai sukkahousuihin saman värin, jalkojen linja vaikuttaa pidemmältä ja antaa sinusta pidemmän vaikutelman. Näin kesäkaudella oiva valinta on siis nudekorkkarit – ne pidentävät säärtä reippaasti huijaamalla silmää.


Toinen pitkiä sääriä kaipaavan tehokenkäpari on saappaat ja erityisesti ylipolvensaappaat.

2. Löysät lahkeet ja korot


Löysä lahje, jonka sisään on piilotettu korkea korko ja simsalabim! Kaikki varmaankin ymmärtävät, miksi tämä pidentää jalkoja? Korkojen ei tarvitse olla hääppöisetkään, kun saat jo luotua mielikuvan pidemmästä sinusta.

3. Valitse ylä- ja alaosaan yhtenäinen värimaailma

Myös mekot ja haalarit imartelevat meitä hieman lyhyempiä rouvia, sillä laajat yhtenäiset väripinnat huijaavat silmää. Voisiko tässä olla pikkumustan suosion salaisuus?



4. Vyötärö korkeuksiin


Esimerkiksi peplum pidentää, koska se nostaa vyötärön linjaa korkeammalle. Myös korkeavyötäröiset farkut luovat saman mielikuvan...

MUTTA:

Jos vaikkapa peplumit ja korkeavyötäröiset farkut kauhistuttavat, häivytä vyötärön paikka kokonaan.

Esimerkiksi löysä, suhteellisen lyhyt mekko ja korkeat korot saavat sinut näyttämään pidemmältä, koska vyötärön kohta ei ole näkyvissä eikä kukaan näe mistä kohtaa koipesi alkavat.

5. Pidennä vaikutelmaa asusteilla


Vältä vartalon linjoja katkaisevia asusteita ja koruja, kuten nilkka- ja rannerenkaita sekä nilkkureita. Sen sijaan pitkät kaulaketjut, korvakorut jne. luovat linjaa pitkittäissuuntaan ja sekä pidentävät että hoikentavat.

Sinua voisi kiinnostaa myös:


Miten pukeutua pidemmäksi?

Kesä on mitä oivinta aikaa unelmoinnille. Ja syksy. Ja talvi. Ja okei, kevät myös. Mutta kesällä monella meistä on aivan erityisesti aikaa hyvin kirjojen lukemiselle ja koska blogini on omistettu unelmahommien tavoittelulle, kesän lukusuositukseni on ehdottomasti Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa. Ja ei kuulkaas vähiten siksi, että tämä on järjettömän syvääluotaava ja inspiroiva teos siitä, miten unelmista tehdään konkretiaa.

Satu ja Hanne, you go girls – lähetän teille ruudun kautta raikuvat aplodit!



Unelmahommissa-teos on realistinen, mutta silti ihanan kannustava kirja, joka on kirjoitettu kaikille heille, jotka haluavat tehdä työkseen sitä mitä rakastavat. Voiko parempaa olla? Unelmaelämän tavoittelu kun on kaukana haihattelusta ja hömpästä, sillä käytännössähän se on arjen muokkaamista mieleisekseen. 

Rämön ja Valtarin teksti on juuri tätä: käytännönläheisiä vinkkejä, jotka antavat juuri sopivasti tilaa haaveilulle ja muistuttavat, etteivät unelmatkaan aina vastaa todellisuutta. Ja jos tulee mokattua, voi aina tehdä jotain muuta. Sitäkään ei unohdeta, että unelmahommissakin on välillä tylsää. Omassa työssäni sitä ovat esimerkiksi oikoluku, oikoluku ja oikoluku – ne saakutan pilkkuvirheet ja huolimattomuustypot, joiden tarkastamiseen tällaista suurpiirteistä Unta ja pierua -ihmistä ei todellakaan ole tarkoitettu. 


Kirjailijakaksikko on muuten tuttu myös täältä blogimaailmasta: Rämö on paitsi toimittaja, design-kaupan pitäjä ja matkailuyrittäjä, myös tunnetun Salamatkustaja-blogin kirjoittaja. Hanne Valtari puolestaan tituleeraa itseään ensisijaisesti tarinankertojaksi ja yksi tunnetuimmista toimittaja-tuottajan tarinoista on mikäs muukaan kuin Lähiömutsi-blogi

Luin kirjaa hieman tipotellen aina siitä kohdasta, mikä sattui milläkin hetkellä inspiroimaan ja se osoittautui toimivaksi taktiikaksi. Erityisen kiinnostavia olivat unelma-ammateissaan työskentelevien ihmisten tarinat onnistumisista ja epäonnistumisista, ne olivat tehokas lisä kahden voimanaisen kokemuksiin ja tekivät teoksesta huomattavasti antoisamman. 

Tämä kirja kannustaa kokeilemaan, mitä kaikkea huikeaa voi tapahtua, jos vain ryhtyy hommiin! Tällaista lisää suomalaiselle kirjallisuustaivaalle, kiitos. 


Kesän lukusuositus: Unelmahommissa

Olen kuullut, että ihmiset luovuttavat helposti sellaisten suunnitelmien osalta, joita eivät voi toteuttaa vuoden sisällä, mutta aliarvioivat sen, mitä he voivat tehdä viidessä tai kymmenessä vuodessa. 

Tämä on varmasti erittäin totta. 

Muistelehan, mitä itse teit kymmenen vuotta sitten? Siis vuonna 2017. Aiai. Siitä on kauan ja elämä on varmasti muuttunut käsittämättömän paljon niistä ajoista (ainakin omalla kohdallani). 

Kymmenen vuotta sitten olin juuri kuullut päässeeni Haaga-Helian ammattikorkeakouluun opiskelemaan journalismia ja samaan aikaan aloittelin kesätyötäni opetusministeriön viestintäassistenttina – sanomattakin selvää, että 24-vuotias minäni oli hippasen täpinöissään. Tämä tämmöinen tuntui älyttömän gloorialta kaikkien niiden puhelinmyyntitöiden, messutyttöjuttujen ja kahvinkeittojen jälkeen. Jossain vaiheessa työskentelin erään nettipalvelun teknisessä tuessa (minä!) ja vihasin jokaista sekuntia – aina kun selvisin yhdestä vihaisesta asiakkaasta, järjestelmä soitti uuden heti perään ja sen ansiosta kuuntelin kettuviitanaa koko päivän 8–16.00. Tai sori – olihan siinä välissä kaksi 15 minuutin taukoa (jos ne ehti pitämään). 

Ensimmäinen Facebook-profiilikuva kymmenen vuotta sitten. Dear Lord. Todellakin kadun jo nyt tämän julkaisua. 

Jos joku olisi silloin kertonut, että kymmenen vuotta myöhemmin olisin kaksi kirjaa julkaissut (ja kolmatta odottava) esikoiskirjailija, jolla on ihan mukiinmenevä monen vuoden uraputki takanaan, en olisi uskonut. En sitten sekuntiakaan. Olisin ehkä nauranut päin kertojan naamaa niin iloisesti, että olisin tullut tyrskäyttäneeksi samalla silloisen suosikkijuomani Martini Biancon iloisesti rinnuksille ja sen jälkeen suunnannut takaisin tanssilattialle. 

Kymmenen vuotta sitten elin täysin erilaista elämää. 24-vuotias minäni kuvitteli, että elämä 34-vuotiaana on ihan hirveän tylsää ja kuluttavaa. Kymmenen vuotta sitten myös kirjauduin ensimmäistä kertaa Facebookiin, muutin kesän jälkeen varsin jännittävään kimppakämppään keskelle Helsinkiä, tanssin kenkäni puhki pitkin öitä ja hieman liian usein viisveisasin siitä, että kello herätti aikaisin kouluun. Lisäksi rakastuin luusereihin, olin onneton ruoanlaittaja, lauloin ystävieni kanssa aivan liikaa Singstaria, enkä ottanut elämää sitten hitustakaan vakavasti. Onneksi en ota asioita (kai) vieläkään liian vakavasti – jokainen nainen tarvitsee ripauksen huithapelia itseensä, sanon minä. 

Millaista sinun elämäsi oli kymmenen vuotta sitten? Tai vielä parempaa! Mitähän se on kymmenen vuoden päästä?

10 vuotta sitten

Juon yleensä vettä päivän mittaan silloin kun muistan ja yritän kiinnittää siihen huomiota, mutta en ole aikaisemmin mittaillut määriä sen suuremmin.

Erään Sarah Smithin kokemuksista huikaistuneena päätin kuitenkin testata, miten vastaava 3 litraa toimisi omalla kohdallani.

Muistattehan, että terveysasiantuntijoiden mukaan määrä on liikaa ja Suomessakin suositus on 1,5 litraa päivässä. Tämän postauksen tarkoitus ei siis ole kannustaa teitäkin tarttumaan pulloon liian innokkaasti, vaan lähinnä muistuttaa riittävän nesteytyksen hyvistä puolista. Sillä niitähän riittää, vaikka vessassa saakin juosta aivan j a t k u v a s t i.


Kuva: Jazmin Guaynor

1. Väsymys kaikkosi


Olen valitellut lääkärillekin silloin tällöin jatkuvaa väsymystä ja hieman puuroutunutta oloa – välillä kuljen kuin sumussa, eikä ajatukseni toimi niin kirkkaasti kuin ehkä pitäisi. Olen ehtinyt syyttää tästä stressiä, liian vähäistä unta, liian vähäistä liikuntaa ja vaikkasunmitä, mutta ongelma kaikkosi täysin, kun ryhdyin juomaan huomattavasti vettä.

Kaiken kukkuraksi olo ei ollut vain energinen, vaan täysturbo.


2. Otsarypyt häipyivät


Jo pienikin nestevajaus näkyy kehossa ja erityisesti kasvoissa, mutta olisinko uskonut, että tummat silmänaluset, rypyt ja samea iho eivät olleetkaan ikääntymisen vaikutuksia?

Minulle on muutamassa vuodessa ilmestynyt otsaan pari hyvin viehättävää juonnetta, joita luonnollisesti rakastan koko sydämestäni (se sarkasminappula sijaitsee sitten tässä kohden tekstiä). Kosmetologi toisensa jälkeen on sanonut niiden johtuvan kuivasta ihosta, mutta en ole koskaan kunnolla uskonut sitä. Veden kittaamisen ansiosta seisoin kuitenkin yhtäkkiä peilin edessä rypyttömänä ja varsin heleäihoisena nuorena naisena – hyvin hämmentävää.

Sarahin ennen ja jälkeen -kuvat puhuvat puolestaan. Kuva ruutukaappaus Daily Mail -lehden sivuilta. 

3. Koet elämäsi ensimmäiset prinsessaherätykset


Lapsena sitä ihminen katsoo parit Disney-leffat ja kuvittelee, että tuolla tavalla ne prinsessat heräävät uuteen päivään – laulaen ja lintujen ympäröimänä. Että enpä malta oottaa, tulispa mustakin prinsessa. Ei ole kuolaa tyynyllä, ei takkukasaa tai valuvaa naamaa.

Aikustuessahan sitä ymmärtää, että tämä tällainenhan ei ole tavan maailmassa mahdollista kunnes vetää vettä sen kolme litraa vettä päivässä ja tajuaa, että se taitaa olla prinsessamaisen aamuherätyksen taika.

Ja miksi ne prinsessat herää niin aikaisin? Koska niillä on ihan helvetinmoinen vessahätä.


4. Vessan sijainnista tulee elämää tärkeämpi tieto

Jos ennen pissatti jatkuvasti, niin nyt vasta pissattikin. Käytännössä muutin vessaan asumaan, sillä siellä on vierailtava noin puolen tunnin välein. Tämä on se syy, miksi en halua ottaa kolmea litraa päivässä tavaksi, sillä jalat ristissä pomppiminen vaikeuttaa elämää huomattavasti.

Ja lisäksi jos keholla on tarve päästä nesteestä noin tehokkaasti eroon, se on ehkä merkki sen liiallisesta saannista? Minähän en tästä mitään tiedä, koska en ole terveysalan ammattilainen, mutta ajatus tuntuisi jokseenkin loogiselta.


5. Tajuat, ettei tämä tällainen voi jatkua ikuisuuksia


Prinsessaherätyksistä ja otsaryppyjen katoamisesta huolimatta päätin jättää jatkuvan veden kittaamisen sikseen. Miksikö? Koska elämä jatkuvassa pissahädässä ei ole hirveän kivaa ja kyllähän se asiantuntijoiden varoittelu liiallisen vedenjuonnin terveyshaitoistakin on hyvä ottaa huomioon.

Voisiko samat terveysvaikutukset saada sillä 1,5 litran säännöllisellä nautiskelulla? Sitä olisi kai hyvä testailla seuraavaksi.


3 litraa vettä päivässä viikon ajan – testasin, miten se vaikuttaa

Juhlakaudella on mukava tälläytyä parhaimpiinsa ja näyttää omiin silmiin erityisen hyvältä, mutta aina se ei ole niin helppoa. Joskus peilistä näkyvät vain ne muhkurat, näpyt ja rypyt, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa tyylikkäästi elämänsä läpi loilottava merenneito. 

Kokosin teille vinkit, joihin itse luotan eniten. Jos sinulla on mielessäsi jotain vielä parempaa, jätä ihmeessä kommenttia postauksen alle. :)


Kuva: Omar Lopez

1. Älä mene muodin mukana, vaan korosta sitä, mistä pidät

Mene peilin eteen ja etsi sieltä kaikki, mihin olet itse erityisen tyytyväinen. Vaikka aluksi ajattelisitkin, että mikään ei miellytä, niin jatka vain tonkimista – meissä jokaisessa on vaikka kuinka paljon kaunista, mutta se kuuluisa pikkukriitikko on hyvin tehokas lyttääjä. Jos on tottunut haukkumaan itseään jatkuvasti, voi olla vaikeaa oppia muuhun. 

Vaatteita on maailmassa pilvin pimein ja siksi niiden avulla on helppoa korostaa niitä omia kauneimpia puolia ja peittää sellaisia, joihin ei ole yhtä tyytyväinen. Itse esimerkiksi näytän mielelläni jalkani, mutta valitsen yleensä käsivarret peittävän vaatteen. 

Ostoksille voi suunnata menemällä ensin ammattilaisen juttusille. Esimerkiksi Stockmann ja Sokos tarjoavat pukeutumispalvelua verrattain edulliseen hintaan. Muista myös, ettei sinun tarvitse valita juuri sitä tämän hetken suosituinta mekkomallia, jos et tunne siinä oloasi hyväksi – kun koet olosi kauniiksi, olet taatusti löytänyt just sen parhaan vaihtoehdon sinulle. Muotikin vaihtuu muutaman kuukauden välein ja olen huomannut, että klassiset vaatemallit ovat yleensä paitsi niitä imartelevimpia myös niitä, jotka kestävät aikaa ja näyttävät hyvältä juhlakuvissa vielä kymmenenkin vuoden päästä. 

2. Käytä korkoja VAIN jos viihdyt niissä


Korkokengät tekevät jokaiselle sääriparille hyvää ja maksimekossakin ne tuovat kivasti lisäpituutta. Mutta jos et kertakaikkiaan osaa kävellä koroilla, niin valitse suosiolla matalat kannat – mikään ei pilaa pukeutumistasi paremmin kuin kengät, joilla et osaa kävellä. Jos haluat pidemmät sääret ja silti pysyä pystyssä, valitse kiilakorot tai hieman matalammat korot.

Juhliin kannattaa myös ottaa vaihtokengät mukaan, mikäli korkeat korot epäilyttävät yhtään. Olet onnellinen kuin pikkuinen saukko, kun sinulla on vaihtokengät käsillä viimeistään taksijonossa (ja hampurilainen! MUISTA hampurilainen!).

Kuva: Omar Lopez

3. Älä ylilaittaudu


Jackie ja Marilynkin sen jo tiesivät – jos mekkosi on erityisen korea, valitse meikkiin ja hiuksiin hieman luonnollisempi linja. Jos taas meikkisi on vahva ja hiuksesi näyttävät,  älä valitse sitä mekkoa, joka on täynnä blingbling-koristeita. Hyvä sääntö on panostaa meikissä joko silmiin tai huuliin, minkä lisäksi meikkipohjan olisi hyvä olla kevyt, vaikka se olisikin peittävä. Aika harvoin kannattaa räjäyttää pankki panostamalla kaikkeen – mieleeni tulee ensimmäiseksi naamiaiset, seuraavana sirkus.

Moni meistä varmasti kävisi ennen juhlia mielellään myös kauneushoidoissa koko rahalla aina pedikyyristä suihkurusketukseen ja pikkuvarpaan vahaukseen, mutta jos sinulla on varaa vain yhteen, kunnon kasvohoito on aina hyvä ajatus (oma suosikkini on Hydrafacial nyt ja aina). 


4. Alusvaatteet kuntoon


Alusvaatteet ovat jokaisen naisen tärkeimpiä vaateniksejä – niiden kanssa ei todellakaan kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Erityisesti rintaliivit kannattaa valita ammattitaitoisen myyjän kanssa hyvässä liikkeessä, sillä liian pienet, suuret tai huonosti istuvat liivit paitsi tekevät olosi hankalaksi voivat olla jopa terveysriski.

Jos kaipaat siloiteltua vyötäröä kannattaa muotoilevien sukkahousujen sijaan ostaa muotoilevat alushousut tai body. Vyötäröä tukevat sukkahousut nimittäin harvoin ovat riittävän tukevat ja ne nyt ovat muutenkin heti sellaisia huijauspöksyjä, ettei mitään rajaa (tämän tietävät kaikki, joista on kiva MYÖS SYÖDÄ juhlissa).

5. Pidä hauskaa!


Hymy, hyvä mieli ja aurinkoinen ihminen mekon sisällä – mikään ei kaunista tehokkaammin! Lisäksi ryhtiä kannattaa treenata, sillä vaate kuin vaate näyttää huonolta, jos se on pielessä. Treenivinkiksi annan vanhoista tyttökirjoista tutun Kirja pään päälle -niksin.

Sinua voisi kiinnostaa myös:


Parhaat vinkkini juhlakaudelle: Tunne olosi upeaksi!


Eilen kerroin taidokkaasta Anriikka Mentilästä, jonka yritys True Bloom Jewelry sananmukaisesti kukoistaa – nainen on luonut näyttävän korumalliston luonnonkukista ja lähti touhuun ilman erityistä kokemusta tai koulutusta. Aika rohkea temppu! Jutun pääset lukemaan tästä. 

Anriikka halusi vielä ilahduttaa lukijoitani lahjakortin arvonnalla, joten olkaapa hyvät:

Osallistu arvontaan ja voita True Bloom Jewelryn 20 euron lahjakortti! Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta 19.5.2017 kello 22.00 asti.  

Lahjakortti arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistathan jättää kommenttiin sähköpostiosoitteesi tai muun tarvittavan yhteystiedon. Lahjakorttia ei voi muuttaa rahaksi ja sen  voi hyödyntää vain True Bloom Jewelry -malliston tuotteeseen. 

Onnea arvontaan! 


Sinua voisi kiinnostaa myös:








Osallistu arvontaan ja voita lahjakortti korukauppaan

Suomalainen luonto ja metsä on ollut itselleni aina tärkeä inspiraation tuoja ja pakopaikka, vaikka en mikään eräjorma ole koskaan ollutkaan. Minulle metsä on taianomainen tarinoiden lähde ja rauhoittavan muuttumaton olento, jonka suojissa voi hetken hengähtää ja asettaa asioita oikeaan perspektiiviin aina silloin tällöin. 

Siksi True Bloom Jewelryn koskettavat korut ihastuttivat heti. Ajatus siitä, että saisin kantaa kaulassani pientä palasta metsän salaisuudesta koukutti välittömästi. Ja siksi halusin kertoa teille tarinan myös malliston inspiroivasta tekijästä, Anriikka Mentilästä, joka on luonut oman mallistonsa ilman koulutusta tai kokemusta koko alasta.

Anriikka halusi tarjota lukijoilleni myös lahjakortin arvottavaksi – arvontaan voit osallistua täällä. 

Anriikka Mentilä loi oman korumalliston suomalaisten luonnonkukkien ympärille ilman ammatillista koulutusta. Kuva: True Bloom Jewelry.  
Anriikka on koulutukseltaan luokanopettaja ja hän työskentelee Tampereella, mutta suunnittelijan ura on saanut tukea vahvasta harrastuneisuudesta taiteiden ja käsitöiden parissa. 

Anriikan mallistoon voi tutustua True Bloom Jewelry -sivustolla. Instagramin löydät täältä. 

1. Millainen on taustasi korusuunnittelijana?


Opin kaiken tekemällä. Tosin alaan liittyy paljon myös muuta kuin suunnittelua. Esimerkiksi asiakaspalvelua, visuaalista suunnittelua, valokuvausta, kirjoittamista ja käsitöitä, jotka olivat minulle jo entuudestaan tuttuja. 

2. Mistä ajatus aitojen kukkien käyttämisestä sai alkunsa?

Ystäväni näytti minulle kuvan rannerenkaasta, jossa oli aitoja kukkia. Katsoimme kuvaa hetken ja päätimme kokeilla itsekin. 

Kokeilut vaativat kuitenkin todella paljon yritystä ja hankintoja ennen ensimmäistäkään onnistumista, ja kun vihdoin ensimmäinen koru onnistui, idea korujen myymisestä lähti etenemään. 

Kuva: True Bloom Jewelry

3. Kenelle suunnittelet korusi ja mitä haluat niiden avulla viestiä?


Korut on suunniteltu kaikille, jotka nauttivat kukista ja luonnosta. Ne ovat klassisia ja sopivat niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin vanhuksillekin – asiakkaitteni ikäjakauma onkin monipuolinen. Suurin osa asiakkaistani on kuitenkin naisia, vaikka olen suunnitellut muutamia koruja myös miehille. 

4. Myyt korujasi Etsy-sivustolla – miksi juuri siellä?


Etsyn valitsin siksi, että se tarjoaa käyttäjäystävällisen nettikauppapohjan. Se on suhteessa myös edullinen, koska kuukausittaisia maksuja ei ole, vain provisio myynneistä. Sivusto on toiminut hyvin sekä minun että asiakkaiden näkökulmasta. 

Kuva: True Bloom Jewelry

5. Mitkä ovat olleet suurimmat haasteesi ja onnistumisen hetkesi korumalliston parissa?

Suurin haaste on ollut jälleenmyynti, hinnoittelu ja korujen valmistus suurina määrinä. Myös markkinointi pienellä budjetilla on aikaavievää. 

Suurin onnistumiseni puolestaan on, kun sama asiakas palaa uudelleen ostamaan koruja. Se osoittaa luottoa palveluun, eli jotain on tehty oikein. Toivon asiakkaani nauttivan korujen katselusta, ehkä jopa ihastuvan, niin kuin minä ihastun aina uuteen koruun. Kukat ovat niin kauniita ja herkkiä, ja minusta on mahtavaa pitää niitä yllä!

6. Terveisesi hänelle, joka unelmoi oman malliston suunnitelusta?

Mikäli suunnittelet oman korumalliston tekemistä ja myymistä, kannattaa miettiä kohderyhmää, uniikkia ideaa ja tapaa, jolla erottaudut. Ja sitten ei muuta kuin hommiin!

Sinua voisi kiinnostaa myös:



Unelmien uratarinat: Anriikka Mentilä suunnitteli oman korumalliston ilman koulutusta tai kokemusta

Business Insider vinkkasi viime viikolla 16 ohjelmointikieltä, joiden oppiminen takaa töitä tästä hetkestä hamaan tulevaisuuteen. Tiedä sitten, miten totta uutinen on, mutta se jos mikä on varmaa, että uuden oppiminen kannattaa aina.

Työelämä muokkautuu jatkuvasti ja siksikin uuden oppiminen on ehkä paras sijoitus tulevaisuuteen, minkä voit tehdä. Tärkein pääomasi kun on kuitenkin aika ja se on rajallista, joten se kannattaisi käyttää hyvin.

Asiasta ei silti kannata repiä stressiä, sillä kesäkuukaudet ovat lepäämistä varten, mutta mitäs jos lähtisit pohtimaan omaa toimintaasi hieman eri näkökulmasta – mikä voisi olla niin hauskaa ja kiinnostavaa, että se käy harrastuksesta? Jos esimerkiksi haluat lukea kirjaa uima-altaalla, voisiko se olla teos, joka myös opettaa jotain?

Ananas tarvitsee myös lepoa ja stressitöntä eloa, mutta rannalla lojuminen voi olla myös hyödyllistä rentouttavaa. Kuva: Pineapple Suply Co

Siksi toukokuun haasteena on keksiä mahdollisimman kiinnostavaa ja innostavaa opittavaa.

Tee näin:


1. Kirjoita ylös kymmenen taitoa, joiden oppiminen olisi hauskaa tai kiinnostavaa. Pidä pääpaino sellaisissa asioissa, joiden tekeminen saa sisäisen vesinokkaeläimesi virnistämään onnesta. 

2. Valitse näistä kolme kiinnostavinta ja vielä sen jälkeen yksi, jolle päätät antaa kaikkesi (tai okei, ainakin yks neljästoistasadasosasi) hetkeksi aikaa. 

3. Lähde miettimään tapoja tämän asian oppimiseen – löytyisikö kiinnostavaa kirjallisuutta, juttuseuraa mielenkiintoisista ihmisistä tai vaikkapa kokkauskurssi Italiaan, jotta voit oppia täydellisen pizzapohjan salat? 

Omalla listallani on muun muassa tussipiirtäminen ja kuvatataiteet ylipäätään, koodaaminen ja SEO-optimointi. Olen aina nauttinut piirtämisestä, vaikka olen siinä vähintäänkin keskivertotekijän alarajoilla, mutta se on hauskaa ja riittää hyvin harrastuksen motivaatioksi. Koodaaminen kiinnostaa ja se on ollut opintolistallani jo varsin pitkään, vaikka matemaattinen pitsinnyplääminen onkin sielustani melko kaukana, mutta ajattelin nyt ainakin kokeilla. Hakukoneoptimointi taaasen on omaa taustaani ajatellen enemmän kuin hyvä taito osata ja käsittääkseni sen haltuunotto ei ole aivan mahdotonta, mutta tuo paljon lisää tekemiseen ja varmasti vaikuttaa bloggausharrastuksenkin kehittymiseen.

Millaiset taidot teitä kiinnostavat eniten? Keräsin tähän alle muutamia kiinnostavia koulutuksia, jotka voit tehdä vaikka heti tai lähikuukausina. Niitä saa vinkata lisää myös vaikkapa kommenttiboksissa :).

Haluatko oppia jotain uutta? Kiinnostavia linkkejä

  • Helsingin yliopiston koodauskoulu
  • Suomen kesäyliopistot – tarjolla uskomaton määrä kaikkea aina akvarellin perusteista tanssiin, historiaan, lääketieteen opintoihin ja markkinointiin. 
  • Skillshare – englanniksi kiinnostavia videokursseja muun muassa itsensä brändäämisestä verkossa, valokuvaamisesta ja tussipiirtämisestä. 
  • Coursera – maailman johtavien yliopistojen verkkokursseja vaikka sun mistä. Lämmin suositus. 

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Kuukauden haaste: Mitä uutta oppisit tänä kesänä?

Suomessa on noin 2 780 000 naista, mutta silti en ole vielä koskaan törmännyt sellaiseen, joka olisi tyytyväinen omaan kehoonsa. Ja ei, en todellakaan ole itse tässä yhtään sen parempi. 

Kyllä, olen päässyt itseinhossani paljon eteenpäin viime aikoina, mutta helppoa se ei ole. Aloitin oman kehoni vihaamisen 8-vuotiaana kun vertailin itseäni kahteen saman ikäiseen serkkutyttöön – vatsani oli pullea, kuten se usein lapsilla on. Minulla on aina ollut hoikat kädet ja jalat, mutta keskivartaloltani olen hieman leveämpi jo rakenteellisestikin ja siitä se ajatus sitten lähti. Yhä edelleen vilkaisen itseäni peilistä ohi kulkiessani ja jaan tuomion puolesta tai vastaan jo ennen kuin ehdin edes ajatella koko asiaa. 

Asukuva kolmen vuoden takaa, kun olin muutamaa kuukautta aiemmin synnyttänyt ja olin elämäni ensimmäistä kertaa yhtä aikaa sekä  hirvittävän onnellinen että hirveän itsetarkkailun alaisena. 

Jatkuva laihduttaminen ja itseinho voi olla yksi merkittävimpiä esteitä elämässä – päätät, että teet sitä tai tuota sitten kun olet hoikempi tai keskität kaiken tarmosi syömisten tarkkailuun, kun voisit käyttää energiasi vaikkapa siihen, että saisit elämääsi enemmän iloa ja hyviä hetkiä. 

Kaiken kukkuraksi itseinholla ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkä kokoinen tai näköinen olet – esimerkiksi vanhassa työpaikassani suuren suomalaismedian toimituksessa ihmettelimme, kun yksi Suomen kauneimpien joukkoon valituista naisista kakoi jokaisen hänestä otetun kuvan edessä, koska "kasvot olivat epäsymmetriset ja näytän niin läskiltä". Ilmeisesti vaatekoko 34, pitkät raajat ja upeat kasvotkaan eivät pelasta, jos sisäinen peilikuva on vinksahtanut. 

Ja vaikka järjellä ajatellen on aivan sama miltä peilissä näyttää, joku pahuksen pikkukriitikko huutaa silti olkapäällä, että tuolle vatsalle kannattaisi tehdä jotain. Pikkukriitikon lisäksi myös muu maailma antaa palautetta – esimerkiksi kun ultrassa kyselin, miksi vatsani on jo näin aikaisella viikolla pyöristynyt, lääkäri otti makkarasta kiinni ja kommentoi, että  tämä taitaa olla vähän muuta kuin raskauden tuomaa pyöreyttä. Olin niin hämilläni, etten siinä hetkessä osannut sanoa mitään, vaikka jälkikäteen tulikin mieleen jos vaikka mitä. 

Ei mitään syytä laihduttaa, mutta silti vauvan hoidon lomassa kyttäsin itseäni ja palautuvaa vatsaani, koska niin minut on ohjelmoitu. Käsi ylös, kuka ei tee samoin?  
Kuvittele, mitä kaikkea me voisimmekaan saavuttaa, jos tämänkin kevään tavoite olisi jokin muu kuin laihtua viisi kiloa? Sillä sinnillä ja voimalla, millä pumppaamme penkissä rautaa, tuijotamme sovituskopeissa makkaroitamme ja vedämme hikilenkkejä pitkin metiköitä voisi varmasti vetäistä bruttokansantuotteen perään muutaman nollan lisää tai ainakin siirtää pari vuorta tukemaan Suomen matkailua.

Koska kyllähän me pystytään vaikka mihin, mutta aika monella se tärkein muutoskohde pyörii oman navan ympärillä ja sen näkee hyvin jo pelkästään sosiaalista mediaa ja uutisia seuratessa. Salikuvat ovat Facebookin peruskauraa ja iltapäivälehtien etusivuilta hyvä osa päivän polttavista "uutisaiheista" keskittyy naisen kehon ja sen tarkkailun ympärille. 

Testatkaahan vaikka huviksenne viikon ajan – kuinka suuri osa näkemistänne uutisista liittyy naisen ulkoiseen ruotimiseen? On ulkonäön muutoksia, asuvalintojen kritisointia tai vilautusten kauhistelua. Tämä Helsingin Sanomien video Linnan juhlien uutisoinnin yhteydessä on aika paljastava, sillä miesten ulkonäkö ei ole koskaan samalla tavalla kiinnostavaa kuin naisten – miksi? Uutissivustot nostavat näitä aiheita, koska ne keräävät klikkejä, mutta miksi ne aina vain jaksavat kiinnostaa?

Arvostelu on läsnä kaikkialla ja se on niin automaattista, ettei sitä välttämättä edes huomaa – kun esimerkiksi luet tätä postausta, tulitko arvioineeksi myös minun ulkonäköäni? Kun ensimmäisen kerran julkaisin nämä kuvat kolme vuotta sitten, nettikeskustelussa ruodittiin 15 sivun verran synnytyksestä palautumistani. Kommenteista suurin osa oli aika hirveää luettavaa ja kyllä, niistä tuli paha mieli. 

Jos ulkomuotomme on niin kiinnostavaa, että se nousee päivittäin ykkösuutisten joukkoon olisi väärin olla ruotimatta sitä itse, vai olisiko? Ja millä tavoin nämä kaikki saliselfiet ja laihdutusohjelmat vaikuttavatkaan tämän päivän 8-vuotiaisiin?

Kun valikoin itselleni tärkeitä arvoja, oma ulkonäkö ei todellakaan ole siinä kovin korkealla, sillä suurinpiirtein kaikki maailman asiat ovat tärkeämpiä kuin se, miltä näytän. Sitten kuitenkin se ajatusmaailma ei toimikaan näin fiksusti oman pään sisällä, sillä nämä aatokset kumpuavat jostain aivan muualta kuin aivoista tai sydämestä – ehkä selkärangasta? Ne on iskostettu sinne niin tiukasti ja niin nuorena, että ajatusmallin muuttaminen vaatii toden teolla töitä ja hieman henkilökohtaista anarkiaakin, sillä kuka muka jättää kainalokarvat ajelematta?

Minulla ei ole tähän minkäänlaista kannustuspuhetta tai tsemppiviestiä jakaa, sillä painin asian kanssa edelleen myös itse. Toisaalta olen oppinut hakemaan elämääni runsaasti ilon aiheita ja se vaikuttaa siihen, että olen armollisempi myös itselleni, minkä lisäksi ikä tuo viisautta tässääkin asiassa. Toivoisin kuitenkin, että naisten ulkonäkö ja ihmisten arvottaminen sitä kautta saisi vähemmän tilaa maailmassa, mutta ehkä se toive on tuhoon tuomittu jo kättelyssä. 

Huhuu te muut, jotka pyöritte saman asian kanssa (tiedän, että teitä on siellä pilvin pimein) – millaisia ajatuksia aihe herättää?


Sinua voisi kiinnostaa myös:



Pilaako tämä ikuinen tavoite elämäsi?

Tiesitkö, että sille on syynsä, miksi muistat lapsuudestasi asioita niin tarkasti? Elämämme ensimmäisinä vuosina jokainen päivä on usein erilainen ja asiat tapahtuvat meille ensimmäistä kertaa – siksi muistat, millaista oli pyöräillä hiekkatietä pitkin uimaan tai miltä mummplassa tuoksui leivontapäivänä.

Kun meistä tulee aikuisia, elämä matelee samaa rataa päivästä toiseen – menemme samaa reittiä töihin, syömme lounasta samassa paikassa ja menemme nukkumaan samaan aikaan kuin aina ennenkin. Vain loma-aikoina on aikaa ja halua poiketa rutiineista.

Ei muutoksia, ei uusia muistoja. Aika järkyttävää, eikö?

Kuva: Brooke Cable
Olen tehnyt unelmalistauksia vaikka ja kuinka, mutta eilen tajusin, että ne ovat kiinnittyneet suuriin asioihin – ammatillisiin unelmiin, perheeseen, asuinpaikkaan ja niin edelleen. Siksi päätin tehdä itselleni The Bucket List -tyyliin listan pienemmistä asioista, joiden haaveilen toteutuvan vielä joskus. Pinterest oli tähän erittäin toimiva työkalu ja listan saa myös salaiseksi, jos niin haluaa.

Haluaisin esimerkiksi nukahtaa revontulia katsellen, yöpyä Bora Boralla meren ylle rakennetussa huvilassa, kokata urooni kanssa hyvän illallisen italialaisella viinitilalla ja nähdä Uuden-Seelannin kiiltomatoluolat. Okei – nämä(kin) ovat aika suuria juttuja, mutta ehkä hieman erilaisia kuin mistä olen aiemmin haaveillut.

Kuva: Brooke Cagle

Yritän myös muistaa irrottautua hetkestä myös arjessa ja lisätä elämääni kunnon ripauksen yllätyksellisyyttä esimerkiksi hyvien lounaiden ja taidenäyttelyiden muodossa. Liian helposti elo sujahtaa tuttuihin uomiinsa ja vaikka sekin on ihan ookoo, niin on varottava, etteivät päivät hupene samoissa tunnelmissa vuodesta toiseen. 

Opetellaan poikkeamaan arjesta, jotta aikuisiästä ei tule yhtenäistä massaa. 

Millaisia asioita teidän listaltanne voisi löytyä?

Sinua voisi kiinnostaa myös:


Päiväsi murmelina – miksi elämästäsi ei synny enää yhtä vahvoja muistoja?