torstai 24. marraskuuta 2016

Pitääkö naisen valita lapset tai ura?

Olen kuullut, ettei kaikkea voi saada, vaan naisen pitää valita haluaako elämäänsä lapsia vai antoisan uran. Maailmassa on kuitenkin miljoonia naisia (toim. huom. luku täysin päästä repäisty), jotka ovat äitiydestään huolimatta saavuttaneet unelmiaan – ilmeisesti kukaan ei ole kertonut tästä valinnan pakosta heille mitään, sillä tuolla ne ryökäleet kulkevat ja tekevät mitä haluavat.

Mistähän se oikein johtuu?

Nukanakki ottaa elämästä kaiken irti – ei uraa, ei lapsia. 
On totta, että lapsi sekoittaa Elämä-nimisen korttipakan erittäin tehokkaasti ja osa jälkikasvusta jättää vanhemmistaan hetkeksi jäljelle vain kuoret. Jos suuri unelma on päästä sekä suihkuun että sänkyyn yhtaikaa, on kymmenvuotissuunnitelma syytä jättää tuonnemmaksi. En suinkaan sano, että kaikkien äitien pitäisi pohtia uraansa imetyksen lomassa, sanon vain että vastoin yleistä harhaluuloa siihen on hyvä mahdollisuus.

Äidiksi tulon myötä aikaa ei ole enää rajattomasti. Yhtäkkiä et enää istu pitkillä lounailla, päivitä ansioluettelosi yömyöhään tai kierrä kauppoja ihan vain huvin vuoksi (tai toki näitäkin voi harrastaa silloin tällöin, se vaatii vain hieman suunnitelmallisuutta). Se ei kuitenkaan ole ensisijaisesti pois työhön käyttämästäsi ajasta, vaan siitä kaikesta lorvailusta, jota harrastit ennen jälkikasvua.

En itse ainakaan käyttänyt aikaani kovin tehokkaasti hyödykseni ennen äidiksi tuloakaan, en todellakaan. Näin jälkikäteen olen ihmetellyt, miten maailmassa saatoinkin saada niin vähän aikaa ilman lasta – olin kaikki päivät itsekseni, mutta mitäs sitä tulikaan tehtyä? Minimillä mentiin, myönnetään. Työpäivän jälkeen energiaa riitti tasan tarkkaan hömpän katsomiseen, jos siihenkään. Olin aivan loppu kahdeksan tunnin tietokoneella istumisen ja aivotyöskentelyn jälkeen, ei puhettakaan, että olisin jaksanut vielä jotain muuta.

Äitiyslomalla minulle jäi yhtäkkiä aikaa ja energiaa toteuttaa jotain sellaista, mistä olin haaveillut, mutta jota siirsin aina hamaan tulevaisuuteen. Äitiysloma voi olla juuri sopiva hetki pohtia omaa suhdetta työhön ja suunnitella, mitä haluaisi tehdä "sitten isona". Uskaltaisin väittää että vakituinen työpaikka pilaa urasuunnitelmat tehokkaammin kuin äitiys, sillä vakipaikasta harva uskaltaa hypätä tyhjän päälle ja työpäivät vievät niin paljon energiaa, ettei vapaa-ajalla yksinkertaisesti jaksa mitään muuta. Äitiyslomalla olet yhtäkkiä tilanteessa, jossa sinun ei ole pakko tehdä ansaintatyötä saadaksesi leipää pöytään, mutta et myöskään ole toimeton – päinvastoin. 

Onko siellä muita äitejä, jotka kokevat, että äitiys on tehnyt hyvää myös työelämälle? Huutakaa hep kommenttiboksiin!




perjantai 4. marraskuuta 2016

Hengitä nyt ystävä hyvä, eli rentoutumiskeinoja kiireiselle

Olen luonteeltani innostuja, innostaja ja ideoija – näen helposti ympärilläni mahdollisuuksia ja potentiaalia silloinkin, kun mahdollisuuksien ja potentiaalin kohde ei itse sitä osaa nähdä. Päähäni pälkähtää päivän aikana noin miljoona ja yksi ideaa, joista jälkikäteen ajateltuna suurin osa on pähkähulluja, osa ihan ookoo ja muutamat loistavia. Se on samalla aikaa mieletön lahja ja kirous, sillä haluaisin tehdä niin monia asioita yhtä aikaa, mutta ihmisen aika ja jaksaminen on rajallista.

Kuva: H&M

On tehnyt hyvää olla hiljaa, olen oppinut siitä paljon. Vaikka tekeminen on kivaa, välillä pitää vain olla. Yhdessä vaiheessa en tehnyt oikeastaan mitään hyödytöntä, sillä saunan lauteillakin ideoin uutta ja pläräsin läpi vaihtoehtoja, stressasin jotain mielettömän pientä yksityiskohtaa tai suunnittelin asioita kymmenen vuoden päähän. Ei näin.

Nyt olen kuitenkin oppinut hengähtämään ja pakotan itseni aina välillä ottamaan rennosti. Ehkä tähän on auttanut myös se, että Tukkis on jo 2,5-vuotias ja hän ei ole enää äidissä kiinni samalla tavoin kuin ennen – syöminen sujuu itse, nukkumaanmeno ei ole taistelua ja pikkumies herättää äidin vasta aamulla kiipeämällä viereen (maailman paras herätys by the way – ei ole ollut herätyskelloa ikävä). Rennon tyylin opettelu on silti vielä hieman hakusessa, ehkä, koska olen aina luokitellut itseni patalaiskoihin ihmisiin ja sen vuoksi ruoskinut itseäni tekemään enemmän ja enemmän. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että teen oikeastaan aika paljon, mutta jätän tekemättä sellaisia asioita, jotka eivät ole minun arvoasteikossanni sillä hetkellä erityisen korkealla.

Jos siellä on muita, jotka eivät kykene tällä hetkellä rauhoittumaan, niin kokeilkaahan näitä vinkkejä.

# Meditaatio


Meditaatio on tutkitustikin tehokas tapa lieventää stressiä ja se myös kehittää aivoja, mikä on aika uskomaton ajatus – että hiljaisuudella, hengittymisellä ja keskittymisellä voi olla sellainen vaikutus! Meditoida voi vaikka missä, Youtuben avustuksella voi opetella tekniikkaa, mutta esimerkiksi Yogaia-sovelluksella pääset tunnille omalla kotisohvalla.

# ASMR-videot


Okei – näihin on hieman totuteltava, sillä aluksi olo on vähintäänkin kinky. MUTTA kun olen päässyt kaiken pervouden yli, nämä aivo-orgasmeja tuottavat Youtube-videot ovat oikeasti todella rentouttavia ja itse nukahdan tosi helposti näitä kuunnellen. Lämmin suositus.

Tässä suosikkini unille mentäessä... 

# Palleahengitys


Pitkään hengittäminen palleaan asti tepsii, jos stressirengas pingottaa vatsalaukkua, eikä päästä irti. Jos käyt niin kierroksilla, että pelkkä hengittäminen tuntuu haastavalta, kokeile joogaa. Itse kävin jokin aika sitten päivittäin kesken lounastunnin tekemässä lyhyen joogaharjoitteen työpaikan kuntosalilla – se 5 minuuttia teki todella hyvää paitsi mielelle, myös ruodolle ja sillä oli vaikutusta myös pitkällä tähtäimellä, vaikka harjoitteen aika olikin niin lyhyt.

# Tempase kunnon kännit


No olihan tuo nyt pakko laittaa otsikoon. Ehkä nyt ei ihan megasuperkännejä, mutta kyllä vain hyvä seura, pari lasia viiniä, hyvä ruoka ja kunnon läyrytuokio ihastuttavien tyttärien kanssa toimii aina ahdistukseen jos toiseenkin. Hän joka muuta väittää, valehtelee.

Onko teillä tehokkaita tapoja rentoutua? Vinkatkaa kommenttiboksissa!


Ps. Ihanaa olla täällä taas – jatkan bloggaamista epäsäännöllisen säännöllisesti, sillä en uskalla luvata mitään, mutta ainakin nyt näin toistaiseksi. Eihän näin kivaa harrastusta VOI lopettaa. Lisäksi teiltä on tullut niin mahtavia viestejä ja blogini yhteisöllisyys on muutenkin äärettömän tärkeä henkireikä. Kiitti tyypit siitä <3.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Haluaisitko sinäkin ehtiä enemmän?

Tiedätkö sen tunteen, kun tunteja on liian vähän ja tehtävälista on kilometrin mittainen? Olen ollut usein aivan liian optimistinen ajankäyttöni suhteen ja myönnetään – se on ehkä suurin syyllinen krooniseen myöhästelyyni. Olen myös innostuja, joka helposti tarttuu liian moneen kahvaan kerrallaan, vaikka käsiä on vain kaksi.

Opin läksyäni edelleen, mutta etenkin näin äitiyden myötä olen oppinut olemaan huomattavasti tehokkaampi kuin aikaisemmin. Siksi halusin jakaa teille tärkeimmät (ja ehkä yksinkertaisimmat) oppini siitä, miten aikaa hallitaan paremmin.

Tämä kooli mimmi sanoo taatusti ei kiitti kaikelle, mikä ei sovi agendaan. Kuva: Stockmann

#1 Poista kaikki tilpehööri elämästäsi 

Uskoisin, että meillä on kaikilla asioita, joita emme halua tehdä, mutta teemme ne, koska lupasimme. Seuraavaksi tietenkin kuvittelemme maailman kaatuvan, mikäli luovumme taloyhtiön hallituksen pullakahvivastuusta tai unohdamme pestä ikkunat. 

On ensisijaisen tärkeää poistaa KAIKKI ylimääräinen tilpehööri elämästäsi. Kaikki. Pidä vain ne, jotka tuovat sinulle nautintoa tai todellista hyötyä (tai jonkun läheisesi erittäin onnelliseksi). Ylimääräiset vastuutehtävät ja Koska naapuri katsoo -jutut voi jättää suosiolla tekemättä terveisin eräs, joka ei vieläkään ole perannut kukkapenkkejä. Maatuu ne kuitenkin. 

#2 Valitse, mihin keskityt

Onko sinullakin tapana vastata ”kyllä”, vaikka haluat sanoa ”ei”? Oh – tiedän tunteen. Ei-sanan sanominen on yllättävän haastavaa ja sitä on ihan oikeasti hyvä vähän harjoitella etukäteen, koska vaikka kuinka olet hyvissä aikeissa kieltäytyä kunniasta, kun naapuri ehdottaa iltalenkkiä tai pomo kysyy, kiinnostaisiko sinua pieni lisätehtävä, suustasi purkautuu jollain kumman konstilla JOOOO vaikka piti sanoa kiitos ja ei.

Tätä taitoa kannattaa kuitenkin ihan oikeasti treenata ja valita jo etukäteen se, mihin haluaa keskittyä. Tiedä, mihin haluat mennä vaikkapa viiden vuoden sisään ja vastaa myöntävästi vain sellaisiin kysymyksiin, jotka vievät sinua sitä kohti (tai viinille – aina kannattaa mennä viinille).

#3 Älä ole optimisti


Itsehän uskon positiivisen maailmankuvan ilosanoman levitykseen oi kyllä, mutta mitä ajankäyttöön tulee, kannattaa aina – AINA, olla pikkasen pessimisti. On nimittäin sanomattakin selvää, että juuri ennen h-hetkeä muistat, että koirakin piti pissattaa ja lapsi tarvitsi apua koulutehtävien kanssa, ja siinäpä sitä sitten taas ollaan. Myöhässä. 

Mikä on sinun vinkkisi ajanhallintaan?

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ale, ale, ale!


Kesän alennusmyynnit alkoivat yllättävän aikaisin tänä vuonna – jo kuun alussa näin muutaman verkkokaupan mainostavan alen alkaneen. Perinteisestihän myynti on alkanut vasta hieman ennen juhannusta tai sen jälkeen, näköjään kauppiaiden kisa kovenee vuosi vuodelta.

Nyt jos koskaan on loistohetki hankkia muutamia perusvaatteita kaappiin. Kirjassani Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta kerron enemmän perusvaatteen ominaisuuksista, mutta lyhyesti sanottuna kyse on vaatteesta, jota käytät todella paljon, joka näyttää aina hyvältä päälläsi ja joka sopii moneen eri asukokonaisuuteen – se ei tuo koskaan mukanaan ärtymystä tai pahaa mieltä, vaan pelkkää iloa jokaisella käyttökerralla.


Perusvaatteisiin on hyvä panostaa, sillä ne ovat juuri niitä vaatekaappisi rakkaimpia yksilöitä. Kun ostat kerralla hyvän, sinun ei tarvitse päivittää sitä jatkuvasti ja aina on jotain päällepantavaa. Alennusmyyntejä selatessani huomasin muuten jälleen kerran erään vanhan totuuden olevan niin totta: korkea hinta ei todellakaan kerro aina laadusta. Löysin nimittäin Denim & Supply Ralph Laurenin kokoelmasta neuleen, joka on pääasiallisesti akryylia – mitä hemmettiä? Tuotteen alkuperäinen hinta on lähes 150 euroa. Luulisi siihen summaan saavan käyttöönsä hieman parempia materiaaleja.


Itse hankin tänä vuonna alennusmyynnistä Filippa K:n mustan paitamekon, joka näkyy tuossa kuvassa yllä. Edellinen paitamekkoni oli todella kovassa käytössä muutaman vuoden ajan, mutta meni lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui poistoon – ihanaa, että löysin uuden omakseni vihdoin ja viimein <3.. Lisäksi ostin Cheap Mondayn college-paidan vanhan ja virttyneen tilalle ja olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon ostokseen. Kauluspaidan kanssa se menee myös toimistolle.


Suosittelen lämpimästi heräteostosten sijaan käymään vaatekaapin antimia läpi ja pohtimaan mitä sieltä puuttuu, mihin kannattaisi panostaa? Puolen vuoden päästä kiroat taatusti ne viiden euron kesätopit alimpaan helvataan ja siirrät poistettavien pinoon, mutta mites onkaan muhkean villapaidan tai kunnon nahkalaukun kanssa?

<3

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Omenankukkien aikaan

DMK Photographyn Dominika Montonen-Koivisto kävi meillä kuvailemassa omenankukkia ja niiden keskellä eläviä asukkaita. Hurmuri täytti vastikään kaksi vuotta ja omenankukat avautuivat sopivasti juhlan kunniaksi – sitten, kun kaverisynttärit ovat kunnolla ajankohtaiset järjestämme bileet kyllä aina tuossa kukkien alla, ne muodostavat niin upean juhlatilan.

Mekko: Motel
Kirjoitusvapaa on sujunut hyvin, kiitos kysymästä <3. Olen saanut päähäni kirjoittaa kaksi käsikirjoitusta valmiiksi yhtä aikaa (vaikka vannoinkohan viimeksi, että pitäydyn ihan vain yhdessä kirjassa kerrallaan, hmmm...), koska ideoita riittää ja hahmojeni kanssa on niin ihanaa seikkailla.

Pahoittelen, että blogi on jäänyt kirjojen jalkoihin ainakin näin hetkellisesti, mutta ehkäpä kirjoitustöiden valmistuttua pääsen paremmin myös bloggaamisen makuun. Stressasin aluksi kovin siitä, etten ehdi kirjoittaa myös blogia, mutta sitten muistin että kirjoitan blogia kuitenkin harrastuspohjalta – en halua, että siitä tulee velvollisuus, vaan haluan säilyttää bloggaamisen hengähdyshetkenä arjen keskellä. Siksi olen antanut sen olla, toivottavasti ymmärrätte.


Vaikka ajatukset ovat vahvasti jo uusissa kirjoissa, olen aina välillä googletellut esikoiseni mahdollisia mainintoja. Lastenkirjallisuus saa vähemmän huomiota kuin aikuisille suunnattu, mutta olen silti onnekseni huomannut Pikkiriikin päätyneen muutaman kriitikon luettavaksi –  arvostelu löytyy ainakin AamulehdestäLukutoukan kulttuuriblogista ja Lastenkulttuurin vinkkari -blogista.

Lisäksi palautetta on tullut myös kriitikoista tärkeimmiltä, lapsilukijoilta. Olen saanut kuvia muun muassa pikkuhousuisillaan karkailevista pikkuneideistä, mikä on kyllä ihan huippua :D. Vanhemmille sorisori, kirjallisuus voi olla vaarallista kuulkaas... ;)


Niin ja kuulitteko, että Pikkiriikin tarinat on myyty nyt myös Tanskaan! Tuntuu hurjalta ajatella, että tanskalaislapsetkin lukevat tuhmureideni edesottamuksia. <3

Mitäs sinne ruudun toiselle puolen kuuluu? Toivottavasti olette saaneet nauttia näistä aurinkoisista keleistä.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Minä, Meller ja Morrison...

Tiedättekö mitä? Aloitin eilen kirjoitusvapaan toimittajan työstäni, jotta voin keskittyä uuden lastenkirjan kirjoittamiseen ja tättärätää tajusin että tavallaan mun suuri uraunelmani on saavutettu ainakin näin hetkellisesti: olen kirjailija (jos esikoiskirjailijatkin lasketaan kirjailijoiksi?), joka voi keskittyä päivätyön sijaan ihan vain kirjoittamaan kirjoja.

Pakko muuten tunnustaa, että en todellakaan ajattele vielä olevani kirjailija, vaikka minua toisinaan jo siksi tituleerataan – omissa ajatuksissani sana sisältää sen verran paljon gloriaa, että annaleenahärköseksi on vielä miljoonan kilometrin mittainen matka. Minähän olen vain minä – vähän hölmö, outo ja virheellinen.

Koen enemmänkin olevani tarinankertoja, jota on onnistanut toden teolla ja nautin tästä tarinoiden kertomisesta niin kauan kuin mahdollista.

Throwback-asukuva ajalta, jolloin keskityin tekojen sijaan unelmointiin. Sekin on tietysti ihan kivaa, mutta unelmoinnista kannattaa jatkaa myös toteutusvaiheeseen ;). 
Vietän siis virallisesti taiteilijaelämää seuraavat pari kuukautta, eli teen jotain, mistä olen aina haaveillut. Hullua ja ihan älyttömän, mielettömän ihanaa. Olisinkohan koskaan päässyt tähän pisteeseen, jos en olisi pari vuotta sitten listannut silloin kovin kaukaisilta tuntuvia ammatillisia unelmia? Tai jos en olisi unelmoinnin sijaan keskittynyt välillä myös toimintaan ja aloittanut kirjan kirjoittamista, en vain unelmoinut siitä?


Näin muutaman päivän perusteella vapaan kirjailijan elämä sopisi minulle aivan loistavasti ihan lopullisestikin – oi ihana vapaus! Kun täytän tiskikonetta, olen Tukkiksen kanssa hiekkalaatikolla tai viikkaan pyykkejä käväisen aina välillä Pikkiriikin asioissa, ikään kuin suunnittelen tekstiä valmiiksi päässäni ja kun Tukkis vetelee sikeitä voin omistautua varsinaiselle kirjoitustyölle. Kirjoittaminen on omalla kohdallani mahdollista korkeintaan muutama tunti per päivä, sen jälkeen ei enää synny hyvää jälkeä. Ajatustyötä teen kuitenkin senkin edestä. Kun olen suunnitellut juonen tietyiltä osin valmiiksi siirryn koneelle ja kirjoitan tekstin valmiiksi. Tällä hetkellä ideoita tuntuu olevan enemmän kuin aikaa, mikä on tietysti ihan positiivinen ongelma.


Jatkossa yritän muuten pitäytyä vain yhdessä käsikirjoituksessa kerrallaan, sillä nyt, kun olen jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa huomaan miten äärettömän väsynyt olin viime talvena ja alkukeväästä. En pystynyt enää nukkumaan kunnolla, koska stressasin niin paljon ja unohdin ihan kaiken jatkuvasti, minkä vuksi jouduin pyytämään anteeksi koko ajan ja kaikkialla unohduksiani. On todella ahdistavaa, kun ei voi luottaa oman päänsä toimintaan ja keho käy ylikierroksilla.

Tosin hajamielisyys taitaa kuulua siihen taiteilijaelämään, eikö? Mites viini? Kukaan ei ole tuonut minulle vielä viiniä, ehkäpä sitäkin pitää maistaa lasillinen näin taiteilijaelon kunniaksi? ;)



Mitäs teidän unelmille kuuluu? Oletteko siirtyneet ajatuksista tekoihin, vai suunnitteletteko vasta? Kokeilkaahan tehdä tällä viikolla vaikka yksi pieni asia, joka voisi viedä teitä lähemmäs perille, sillä niistä pienistä teoistahan suuret muutokset aina koostuvat <3.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Päivän ajatus: Aidosti tyylikäs on kaikille tyylikäs


Toimistotyöläinen since 2003 – kuva elokuulta 2015, kun palasin äitiyslomalta töihin. 
Olen viime aikoina pohtinut ihmisten suhtautumista minuun urani eri vaiheissa – kun aloitin työni media-alalla toimituksen sihteerinä, sain todella paljon kuraa niskaani. Tuoreena toimittajana elämä ei ollut kovin paljon helpompaa (toimituksessa oli esimerkiksi nainen, joka ei koskaan suostunut sanomaan minulle yhden_yhtä_sanaa :D). Tietysti matkalla oli äärettömän paljon myös sydämellisiä ihmisiä, jotka kohtelivat minua kauniisti ja tasavertaisena, mutta päivittäin jouduin tekemisiin ihmisten kanssa, jotka pitivät minua täysin merkityksettömänä olentona (tai noh, olin olemassa silloin kun piti hakea vaatteita pesulasta tai lempparimuki oli hävinnyt kahvipöydältä, mutta silloinkin asioista keskusteltiin lähinnä yhden sanan lauseilla).

Olin nuori ja kokematon, joten tietysti pelkäsin näitä ihmisiä ja kuvittelin, että he todella olivat minua korkeammalla arvoasteikossa. Voi, miten hölmö olinkaan. Nyt hieman vanhempana tiedän, että sydämeltään sivistynyt ja aidosti cool ihminen kohtelee samalla tavalla kaikkia ihmisiä, sattui heidän työnkuvansa tai palkkansa olemaan mikä tahansa.  Raha ja asema kun eivät todellakaan määritä ihmistä, mutta se, miten muita kohtelee, se taas kertoo ja paljonkin. Toimistotörpön käytös on säälittävää, noloa ja hieman huvittavaa.

Siispä sinä, joka nyt aloitat työuraasi tiedä, että saat vastaasi varmasti monenmoista älykköä, eikä kaikkia kannata ottaa tosissaan – se kuuluisa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -metodi on ehdottomasti paras valinta tällaisten tapausten varalle. Ihailen itse todella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät nosta itseään jalustalle, vaan kohtelevat kaikkia samanarvoisesti ja lämmöllä. Viisas äitini usein muistuttaa, että kaikki syövät samaa leipää ja p**kovat samasta reiästä, kukaan meistä ei ole tippaakaan parempi kuin muut.

Oletteko te törmänneet uranne alkuvaiheilla (tai myöhemmin) hankaliin ihmisiin, miten heidän kanssanne toimitte? Muistoja ja kokemuksia toimistotörpöistä otetaan vastaan! :D

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Unelmien uratarinat: Muotitoimittaja Milja Haaksluoto

Haaveiletko muotitoimittajan ammatista? Entinen kollegani ja ihana ystäväni Milja Haaksluoto on Tyyli.com-sivuston toimittaja ja todellinen muodin asiantuntija. Pyysin häntä kertomaan uratarinansa ja jakamaan vinkkinsä Unelmien uratarinat -sarjan nimissä. 



#1 Kerro uratarinasi omin sanoin – missä opiskelit ja mitä kautta päädyit Tyyli.com-sivuston toimittajaksi?


Olen aina rakastanut muotia, vaatteita ja taidehistoriaa. Samalla olen aina ollut osaava kirjoittaja, ja vanhemmat sanoivat jo lapsena että minusta tulee taiteilija tai toimittaja. Vaatesuunnittelu ei tuntunut aikoinaan teknisyytensä takia omalta jutulta, mutta utelias luonne sai tähtäämään toimittajaksi. Opiskelin radio- ja tv-työtä ja panostin jo opiskellessa erityisesti nettikirjoittamiseen. Tajusin, että voisin yhdistää intohimoni muotiin toimittajan työhön, ja niinpä keskityin esimerkiksi opinnäytetyössäni tutkimaan muotitoimittamista journalismin erikoisalana.

Suomessa ei silloin voinut opiskella varsinaisesti muotitoimittajaksi, joten hakeuduin itsenäisesti vaihtoon Milanoon opiskelemaan muotijournalismia. Sain harjoittelupaikan Ellestä, ja sen sijaan että olisin ollut muotiharjoittelijana toimin toimitusharjoittelijana nettitoimituksessa. Puoli vuotta Ellessä oli todella palkitsevaa ja kasvattavaa aikaa.

Jatkoin Ellestä loogisesti MTV.fin uutistoimittajaksi. Uutistyö on hyvin erilaista kuin muotitoimittaminen, mutta kokemuksena todella arvokasta ja opettavaa. Reilun neljän vuoden ajan tein lähes kaikkea nettisisältöä, mitä MTV tarjoaa, aina kotimaisten viihdeohjelmien nettiekstroista Studio55.fi-sivuston tuottamiseen. Tuottajakokemus lifestyle-aiheiden parissa opetti myös kaupallisen median toimintatavoista. 

Lifestyle-toimittajana erikoistuin erityisesti muoti- ja kauneusaiheisiin. Niinpä siirtyminen varsinaiseksi muoti- ja kauneustoimittajaksi Iltalehden Tyyli.com-osioon oli looginen seuraava askel.

#2 Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Tulen toimistukseen liukuvasti – olen vähemmän tyylikkäästi usein myöhässä, mutta pyrin ehtimään aamupalaveriin 9.30. Ideoin juttuja ja aiheita jo ennen päivän alkamista, olen koko ajan netissä ja riippuvainen puhelimesta. Oikeastaan toimittajana ja luovalla alalla on jatkuvasti töissä, jatkuvasti inspiroitumassa ja keksimässä uusia ideoita.
Aamulla katsastan kuvatoimistojen tarjonnan, kansainväliset sivustot ja kilpailijat, ja laadimme listan päivän mittaan julkaistavista jutuista. Lista luonnollisesti elää uutistapahtumien mukaan. Seuraamme jatkuvasti uutisvirtaa, että bongaamme heti tehtävät uutisaiheet. Niiden rinnalla työstän pidempään hautuneita ideoita. Myös tuottaja on apuna ideoinnissa toisinaan tarjoamassa juttuaiheita tekoon.
Päivän mittaan kirjoitan ja ideoin juttuja, etsin kuvia ja tuotteita ja teen haastatteluita. Toisinaan voi olla kuvauspäiviä, juttukeikkoja ja pressitilaisuuksia, ja joskus myös iltamenoja. Päivät vaihtelevat kovasti ja aina tulee yllätyksiä!
Kuva: DMK Photography

#3 Urasi tähtihetki tähän mennessä?

Hahahaha, niitä on niin monia mutta varmasti monia vielä edessä! Muotiviikot, mainoskasvona toimiminen ja mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Se hetki, kun ensimmäistä kertaa näki nimelleen varatun paikan muotinäytöksen eturivissä tuntui kyllä hienolta!
(pakko muuten huikata väliin, että viimeksi kun juttelimme Miljan kanssa niin hän oli matkaamassa Pariisin muotiviikoille ja juttulistalla oli muun muassa Twiggyn moikkaaminen, että jos tähtihetkistä puhutaan, niin... :D)

#4 Mikä on mielestäsi tärkeintä muotitoimittajan työssä?

Tyylitaju, hyvä maku, käsitys trendeistä ja kyky liittää ne kontekstiin. Muodin ja muotialan tuntemus. Idearikkaus. Kirjoitustaito: mikään ei auta, jos teksti ei luista ja haastattelut eivät luonnistu. Uteliaisuus ja kiinnostus erilaisiin asioihin ja ihmisiin ovat mielestäni tärkeitä ominaisuuksia kenelle vain toimittajalle.

#5 Millaisen vinkin antaisit muotitoimittajan työstä haaveilevalle?

Perusta blogi! Itse tosin koen itsestäni kirjoittamisen vieraaksi, mutta nykyisin muotibloggaajat ovat alan ammattilaisia perinteisen median rinnalla. Kirjoita paljon! Hakeudu opiskelemaan alaa, kenties ulkomaille. Sekä media-ala että muoti ovat todella kilpailtuja, eli ole nöyrä ja valmis tekemään lujasti töitä.

#6 Aina ei voi olla kivaa – mikä työssäsi on ikävintä?

Välillä työ on todella hektistä, ja kiireen keskellä on vaikea olla parhaimmillaan ja luovimmillaan.

#7 Entä parasta?

Kaikki! Se, että saa työkseen olla tekemisissä kauniiden asioiden parissa. Seuraan muotia muutenkin, joten onhan se upeaa voida tehdä tätä työn puitteissa. Saan kokea hienoja asioita ja tavata upeita ihmisiä. Parasta on, kun oma juttu onnistuu inspiroimaan jotakuta.

#8 Pukeudutko aina täydellisesti töihin ja ovatko kaikki työkaverisi kuin suoraan Devil Wears Prada -leffasta?

Eivät todellakaan! Mutta mietin kyllä mitä laitan päälle töihin, ja tunnustan pistäväni vaatteisiin liikaa rahaa ja kenties aikaakin. Superkallista merkkilaukkua mieluummin pistän palkkani kuitenkin matkusteluun.

#9 Mitä työhaastatteluun kannattaa pukea?

Kiinnostuksen ja asiantuntemuksen muotiin ja tyylitajun olisi hyvä heijastua omaankin olemukseen. Toisaalta kiinnostuksen tulee olla tässä työssä aitoa, ja tarvitaan myös näkemystä. Niinpä tärkeää on, että koet olevasi rohkeasti oma itsesi vaatteissasi.

#10 Kumpi on tärkeämpää – kokemus vai koulutus?


Molemmilla on paikkansa, mutta kokemus on korvaamatonta. 

Upeat kuvat Miljasta nappasi DMK Photographyn Domi – lämmin kiitos! <3

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Polkka!


Tein sen! Pätkäisin hiukseni! Instagramin puolella esittelinkin jo viime viikolla lyhyttä tukkatyyliäni, mutta nyt näette sen hieman paremmin asukuvien muodossa.



Kun nappasimme kuvia ilma oli keväisen tuulinen, eli lyhyt polkkani lenteli sinne tänne. Näistä kuvista nyt kuitenkin hieman näkee miltä se näyttää. Olen itse tosi tyytyväinen lähinnä sen vuoksi, että olo on niin vapaa ja uudistunut. Oli ihanaa päästä siitä pitkästä kauhtanasta eroon, ah!

Niin ja hei kyllä, myönnän sen heti – en osaa oikein vielä laittaa näitä uusia hiuksiani. Kaikki vinkit polkan muotoiluun otetaan siis vastaan! :)



Kuvissa näkyvä parka (saatu blogin kautta s.Oliverilta) on tehnyt oikein toimivan lisän kevät- ja syystakkeihini. Olen pitkään käyttänyt oikeastaan vain nahkatakkia ja trenssiä, näiden lisäksi minulla on ollut vielä ns. juoksutakki. Sain valita muutamia tuotteita s.Oliverin mallistosta ja tätä vihreää parkaa olen käyttänyt nyt todella paljon, selvästi sille on siis ollut tarvetta.




Myös tuo harmaa hupparimekko on s.Oliverilta. Se on aivan loistava löhömekko, mutta silti tosi siisti ja sopii hyvin kaupungillekin, vai mitä? Olen oikeastaan viihtynyt hupparimekossa melkeinpä koko ajan kotosalla ollessani.

Kotivaatteiksi valitaan usein muuten kaikki varsinaisesta käytöstä poistettu, mielestäni tämä on aika kurja kohtalo. On aivan eri fiilis, jos kotivaatteet ovat paitsi mukavat, myös kauniit – vapaa-aika on aivan liian kallisarvoista vietettäväksi vaatteissa, joista ei pidä sitten yhtään. 


Kengät ovat pikkusiskoni Helenan vanhat, taitavat olla tosin vain lainassa kaapissani. Minua on siunattu kahdella hyvin samaan tapaan pukeutuvalla siskolla, mikä on todella kätevää. Lainaan siskoiltani aika paljon vaatteita erityisesti juhliin, kun tuntuu, että haluaisi jotain uutta, mutta rahan tuhlaaminen ei innosta.

Laukku on puolestaan bongattu Boozt.comin alennusmyynneistä viime kesänä. Adaxin leopardilaukkuun mahtuu kivasti kaikki välttämätön, mutta ei niin paljon, että joutuisi selkä vääränä kulkemaan pitkin kaupunkia. Adax taitaa olla vielä melko tuntematon merkki, mutta omassa käytössäni se on ollut ainakin aivan loistava löytö ja mallit ovat ihanan klassisia. Lämmin peukku ja suositus siis sille.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kuukauden haaste: Mikä on sinun supertaitosi?

Meillä jokaisella on jokin asia, jossa olemme tosi hyviä. Jos nyt tuhahdat itseksesi, ettei sinulla ainakaan ole mitään sellaista taitoa, niin voin luvata että aivan varmasti on – todennäköisesti se on sinulle vain niin itsestäänselvyys, että et osaa ajatella taitosi olevan mitenkään erityinen. 

Tämän kuun haasteena on kirjoittaa ylös 30 sellaista asiaa, joissa olet hyvä. Miksi niin monta? No siksi, koska todennäköisesti keksit helposti viisi, ehkä jopa kymmenen, mutta sitten käy hankalaksi. Osa ihmisistä taasen ei keksi edes sitä yhtä ja heille tämän 30 taidon keksiminen on varmasti haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa. 

Kuva: The White Company
Taidot voivat olla mitä tahansa ja voit pohtia niitä useamman päivän ajan, jotta nuo piilotaidot tulisivat kunnolla esiin. Aika usein kun pyörittelemme päässämme vain niitä juttuja, joissa olemme huonoja tai joissa olemme kuulleet aina loistavamme, mutta muut taidot jäävät huomiotta. 

Esimerkiksi eräs ystäväni ei omien sanojensa mukaan "ole hyvä missään", mutta hänen kotinsa on aina järjestetty niin, että se pysyy siistinä ja viihtyisänä ilman jatkuvaa puunaamista. En tajua miten hän sen tekee ja tällaisesta supertaidosta voisin vaikka maksaa, jotta sen oppisin (uskoisin, että myös siellä ruudun toisella puolen tällainen supertaito kiinnostaisi kovastikin, olenko oikeassa?). 

Vinkiksi sanottakoon, että aika moni sellainen asia, jota teet mielelläsi ja joka on hauskaa, on todellinen kykysi. Näitä kykyjä seuraamalla on mahdollista saavuttaa joskus työ, joka on pääasiallisesti hauskaa ja ehkäpä jopa intohimo, ja sehän on se ihannetila, jonka soisin teille kaikille. 

Siispä kynät sauhuamaan! Kuulisin mielelläni taitojanne myös täällä blogin puolella ja jos ette uskalla omalla nimellänne kertoa, niin minulle voi lähettää viestiä sähköpostilla tai vaikkapa Facebookissa. 

Aurinkoista huhtikuuta kaikille!