Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuukauden haaste: Eroon heräteostoksista!

Blogissani on aina kuukauden haaste, joka liittyy jollain tapaa elämänhallintaan ja tällä kertaa otamme käsittelyyn heräteostoksen. Ne ovat nimittäin yllättävän suuri menoerä, juuri se musta aukko, jonne rahasi menevät, kun ihmettelet mitä pankkitilillesi on taas tapahtunut,

Kuva: Jo Malone
Menet töihin, saat siitä rahaa, tuhlaat rahaa, menet töihin, saat siitä rahaa, tuhlaat rahaa... Loputon ympyrä? Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan minkä verran kaikesta jää sinulle itsellesi?

Yrittäjäksi heittäytyminen, kotona työskentely, uudelleenkouluttautuminen, ulkomailta käsin työskentely tai vaikkapa vain rannalla makoilu ovat loppujen lopuksi kaikki pätkästä kiinni. Se, miten rahasi käytät määrittävät myös sen, miten sinun pitää käyttää aikaasi.

Kun maksat laskuja, muista maksaa myös itsellesi. Tee säästötavoitteita ja pidä niistä kiinni. Jo pelkkä suunnitelma ja asian pohtiminen tekee ajatteluusi pieniä muutoksia, esimerkiksi ostanko tämän kahvin mukaan, vai laittaisinko sittenkin vitosen säästöön? Viisi euroa ei ole vielä suuri summa, mutta jos jätät joka päivä viiden euron heräteostoksen tekemättä, se tekee kuukaudessa 150 euroa.

150 euroa kuukaudessa on vuodessa 1 800 euroa kahvittelua, siinä on jo ihan hyvä pesämuna.

Tammikuun 2016 haasteena on siis vähentää heräteostoksia ja siirtää rahat erilliselle tilille (uuden pankkitilin voit avata verkkopankissa).

5 keinoa parempaan aamuun

Myönnetään, en ole koskaan ollut erityisesti aamuihminen. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole oppinut nauttimaan herätyskellon (tai lapseen) heräämisestä, saati sitten oppinut ymmärtämään miksi hemmetissä yhteiskuntamme perustuu siihen että kaikkien pitää nousta sängystä ja lähteä, vaikka kaikkia väsyttää. Yhtä hyvin voisimme aloittaa päivän hieman myöhemminkin (ärrimur).

Ja kun nyt kerran aloitin jäkättämisen tästä aamuhommelista, niin mihin sekin muka perustuu että ahkera ihminen herää aamulla aikaisin? Ei herää. Tai siis heräämisellä ei ole minkään valtakunnan merkitystä työmotivaatiolle tai sille, minkä verran saa aikaiseksi, vaan se on vanhaa perua ja joutaa jo romukoppaan.

Olen kuitenkin tyytynyt osaani, vaikka haaveilenkin jatkuvasti siitä että voisin itse määritellä aikatauluni. Kiukuttelun sijaan olen oppinut muutamia asioita, joiden avulla helpotan aamujani.

Kuva: The Saks

#1 Älä jätä päätöksiä aamulle


Mitä laitan päälleni, mitä syön aamupalaksi? Tee kaikki valintoja vaativat asiat valmiiksi jo edellisenä iltana.

#2 Käy suihkussa


Ihmiset jakautuvat kahteen osaan: osa menee suihkuun aamulla, osa illalla. Mikäli mahdollista kuulu ensimmäiseen ryhmään, sillä suihkussa käyminen aamulla on ensinnäkin paras tapa herätä, minkä lisäksi olet huolitellumpi koko päivän.

Kokeilehan verrata aamusuihkua ja iltasuihkua keskenään, seuraa suihkuttelun vaikutusta päivääsi. Ainakin itse olen todennut tehon, suihkuaamuina rallattelen toimituksessa, ei-suihkupäivinä en ainakaan rallattele. 

#3 Tee rutiineistasi automaatio

Kahvinkeitin päälle, pyyhe olalle ja suihkuun. Heräämisen helpottamiseksi kannattaa tehdä tiettyjä rutiineja, joista tulee automaatio. Väsyneenä tarvitset joka ikisen pienen energiatipan kävelemiseen ja muuhun vaativaan hommaan, siksi rutiineiden automatisointi kannattaa. 

#4 Kokeile aamujoogaa

Olen ottanut tavakseni kuuluisan joogarutiinin aurinkotervehdyksen (tai ainakin eräänlaisen version siitä) ja huomannut sen olevan varsin tehokas apu paitsi väsymykseen, myös niska-hartia-kipuihin sun muihin kakkapäihin. En tee tätä joka aamu, mutta toivon että tekisin ja suosittelen tapaa lämpimästi teille kaikille. 

Kaikki alkoi siitä kun näin unta joogaamisesta ja herätessäni yksinkertaisesti tajusin olevani todellakin pienen suuren kehonhuollon tarpeessa. Itse en tee pitkää sessiota, jo 5–10 minuutin hienovarainen herättelyhetki riittää.

Niin ja suorita ennen suihkua, toimitus huomauttaa!



#5 Älä nuku pitkään viikonloppuisin

Niin kuin minulla äitinä muka olisi tähän mahdollisuus, mutta olen huomannut että pitkään nukkuminen viikonloppuisin vaikeuttaa seuraavan viikon herätyksiä. Tämä siis ajalta ennen äitiyttä. 

Kannattaa ehdottomasti herätä noin tunnin erotuksella joka päivä, jotta keho tottuu tiettyyn rytmiin. Tai noh, tottuu ja tottuu, perseilyä se herätys on vaikka kuinka pyrkisi tiettyyn rytmiin, mutta onpahan ainakin vähän vähemmän perseilyä, jos herää ja menee nukkumaan aina suurin piirtein samaan aikaan. Kokeile, jos et usko.

Plusvinkiksi kaikille että ehdottomasti tehokkain herätyskello on lapsi, mielellään oma. Sitä herää vaikka minkälaisesta pomminukutuksesta keskellä yötä, jos tyyppi vähänkään kiekaisee. Helpoin tapahan tämä ei suinkaan ole, mutta taatusti tehokkain. 

Näin otat selvää mikä on unelma-ammattisi!

Kirjoitan jatkuvasti siitä miten työ, jota kohtaan tuntee palavaa intohimoa, on avain onnelliseen työelämään ja myös työssä menestymiseen. Jos tekee työtä, joka ei tunnu työltä vaan nautinnolta, on aikamoinen onnenpekka (tai -likka).

Mutta mistä tietää mikä se oma intohimo on?

Huonot uutiset: Vain sinä itse voit tietää sen
Hyvät uutiset: On keinoja, joiden avulla voit ottaa selvää

Menestyksen salaisuus? Intohimo ja to do -listat! Studio9Co:n loistavan to do -listan voit tilata Etsy.comista
Mihin suhtaudut intohimoisesti?

Aloita ottamalla kynä ja paperia, ja kirjoita tarkka kuvaus elämästäsi sellaisena kuin se olisi sinulle täydellinen. Muista että sinun on kuvailtava asiat tarkasti – ei riitä että kirjoitat olevasi rikas ja unelma-ammatissasi, vaan sinun on kuvailtava millainen rahamäärä mielestäsi on riittävä ja millainen unelmiesi työ on. Kuvaile kaikki aina unelmakodistasi sosiaalisiin suhteisiisi ja päivittäisiin rutiineihisi. 

Sen jälkeen kirjoita vielä:
  • Mtä tekisit työksesi, jos kaikki ammatit olisivat yhtä arvostettuja ja niistä saisi samaa palkkaa, ja maailman joka ikinen ammatti olisi sinulle täysin realistinen?
  • Mitä teet vapaa-ajallasi?
  • Mistä haaveilet salaa?
  • Kenen uraa ihailet, miksi?
  • Mikä halusit olla lapsena?
Noiden kysymysten pohtiminen vie jo pitkälle uratarinassasi, sillä tärkeintä on pohtia minkä tekemisestä nautit. Muista ettei tässä ole nyt vääriä tai liian noloja vastauksia, voit paljastaa salaiset haaveesi aluksi vaikka ihan vain itsellesi. Jos koet että olet kouluttautunut väärälle uralle ja nyt harmittaa, voit keksiä tapoja, joiden avulla yhdistät jo osaamasi asiat niihin, joita sinun on opeteltava. 

Uskaltaisin väittää että melkeinpä mistä tahansa intohimosta voi tehdä itselleen ammatin jollain tavalla. Maailmassa on myös miljoonia asioita, joista voi ansaita rahaa, mutta joita ei ole vielä keksitty – Jutta Gustafsberg ja Terhi Majasalmi ovat muun muassa loistoesimerkkejä tästä. 

Jotta pääset haluamaasi, sinun on varmasti opittava uusia asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita että hyppäät tällä sekunnilla kohti uutta ja tuntematonta, eiei. Tietysti voit myydä kaiken ja muuttaa Thaimaahan jos siltä tuntuu, mutta suurimmalle osalle meistä se voi tuntua aika vaikealta ajatukselta, kun on ne asuntolainat ja perheet ja muut pikkujutut. 

Suosittelen että teet pieniä asioita, jotka vievät sinua pikkuhiljaa kohti haluamaasi. Tärkeintä on kuitenkin nyt aluksi tietää mitä haluat tehdä (tai edes suunta, jonne haluat mennä) ja sen jälkeen tehdä asioita, jotka liittyvät jollain tapaa haluamaasi asiaan. 


Treenaa kotona: Yoogaia

Veikkaanpa että aika moni siellä ruudun toisella puolen on taas kerran tekemässä samaa uudenvuodenlupausta, joka liittyy liikuntaan, terveellisiin elämäntapoihin ja painonhallintaan?

Olen itsekin samassa poppoossa, koska nyt muutaman kuukauden ajan kaikki sensellainen on maistunut pakkopullalta. En jaksa ressata asiasta, mutta nyt voisi olla aika siirtyä jälleen hieman kauemmas suklaarasioista. Sain mieheltäni lahjaksi iPadin (!) ja applikaatioita lataillessani törmäsin aivan ihanaan suomalaiskeksintöön – Yoogaiaan. 



Yoogaia on  sovellus, jonka avulla voit osallistua livetunneille omasta olohuoneestasi. Voiko enää parempaa olla? Itselleni ainakin liikkumisen perusedellytys on helppous ja Yoogaian avulla voit katsoa tallenteen menneestä tunnista tai osallistua livenä käynnissä olevalle tunnille. Tarjolla on muun muassa joogaa, pilatesta, kahvakuulatunteja ja keskivartalotreenejä. 




Onko siellä ruudun toisella puolella muita ruotuunpalaajia? Millaisia liikuntasuunnitelmia teillä on päänne menoksi?

Career Girl – Rakkaudella, Hannelen uusi suunta

Uskon vakaasti siihen että asiat, joista nautit ovat myös asioita, joiden avulla voit ansaita elantosi. Se että työn ja ansaitsemisen pitäisi olla jotain ankeaa puurtamista on vanhanaikaista ajattelua – vaikka jokaisen on tehtävä työtä, se ei tarkoita etteikö se voisi olla myös hauskaa.



Omistan vastedes Rakkaudella, Hannelen unelma-ammattien tavoittelulle ja paremmalle elämänlaadulle. Koen että olen itse päässyt eteenpäin tällä saralla, mutta haluan päästä vielä pidemmälle ja toivon samaa teille kaikille – kuvittele miten ihanaa olisi, jos voisit aloittaa työpäivän aina innosta puhkuen? Urasuunnittelun ja elämähallinnan lisäksi kirjoitan edelleen myös kauneudesta, pukeutumisesta, hyvinvoinnista ja vähän minustakin, mutta pääpaino tulee olemaan selkeämmin ammatillisessa kehityksessä.

Unelmoin siitä että voin itse määrätä milloin menen töihin, mitä teen työkseni ja milloin jään eläkkeelle (tai että se on taloudellisesti mahdollista milloin vain) ja mielelläni antaisin tämän onnen myös teille muille. Aika moni tuntuu ajattelevan että työ nyt on vain jotain mihin ei voi itse vaikuttaa, saati vaikkapa eläkkeelle jäänti – sitä nyt vain ollaan töissä tietty aika, koska niin maailma menee ja sen jälkeen jäädään pois töistä, kun joku siihen erityisen luvan antaa.

Tämähän ei ole totta ollenkaan. 

Tämän uudistuksen myötä huomaatte myös ulkoasun muuttuneen, minkä lisäksi aloitan blogini ikään kuin alusta ja puhtaalta pöydältä. Vanhoja postauksia pääsette lukemaan täältä.

Toivottavasti pysytte matkassa mukana myös uudistuksen jälkeen, sillä teitä vartenhan minä tätä hommaa kuitenkin loppujen lopuksi teen (vaikka toki myös itselleni ja omaksi ilokseni, myönnetään). Jos teillä on toiveita aihevalintojen tai minkä vain suhteen, niin kertokaa ihmeessä!

For the Love of Flying High

Kirjoitin jokin aika sitten rakkaudestani muistikirjoihin ja ajattelin avata teillekin miksi olen yhtäkkiä niihin niin hurahtanut. Siihen on nimittäin selkeä syy.

Muistikirjani ovat täynnä listoja, enkä puhu nyt vain to do -listoista, vaan esimerkiksi Asioita, joita haluaisin tehdä työkseni tai Asioita, joista nautin (ja joita pitää tehdä enemmän) -listoista.

Jos et itse tiedä mihin olet menossa, joku päättää puolestasi. Kaikki tekomme vievät meitä jotain kohti, siksi kannattaisi päättää mihin haluaa mennä niin ammatillisesti kuin muutenkin elämässä. Minulla on edelleen unelmia, joita kohti haluan elämässä kulkea ja tätä polkua selventääkseni kirjoitan muistiin esimerkiksi taitoja, joita haluan oppia – muistaisin ne varmasti ihan ilman listojakin, mutta ylös kirjoittaminen tekee asioista jotenkin konkreettisempia.


Jos sinulla on päämääriä tai unelmia, kokeilehan listojen voimaa: kirjoita ylös yksi asia, joka voi viedä sinua hieman eteenpäin – mitä pitää harjoitella, hankkia tai tehdä? Pohdi myös erilaisia tapoja, joiden avulla voit mennä sinne minne haluat: kuitenkin jokainen asia elämässämme on ollut seurausta jostain muusta, aika harvoin asiat vain yhtäkkiä tapahtuvat.


Meillä on tänään menty tiukasti listan avulla eteenpäin, nimittäin joulun tehtävälistan. Mies ryhtyi juuri tekemään laatikoita ja nyt eräät nousevat sohvalta kokkaamaan rosollia. Pidetään peukkuja että tänä vuonna pysymme tämän listan herroina!

Onko teillä jotain vastaavia tapoja tai keinoja, tai nautitteko unelmien tavoittelusta? Omasta mielestäni se on ihan älyttömän innostavaa ja voimia tuovaa hommaa.

Miten pukea roiskeläppä tyylikkäästi?

Minihameen pukeminen tyylikkäästi voi olla hankalaa – tuplasti hankalammaksi homman saa tehtyä valitsemalla nahkaminihameen.

Omasta kaapistani löytyy tällä hetkellä Zaran todella ihana musta nahkahame, joka on kuitenkin nykyään hippasen liian lyhyt ja tätä myöten saan heittää sillä vesilintua. Ostin hameen hetken mielijohteesta villiksi kortiksi, mutta se onkin osoittanut olevansa yksi vaatekaappini käytetyimpiä vaatteita.

Kuvat: Stylelovely.com // PopSugar // Revolve Clothing
Jaa miksikö? No siksi, että sillä saa asusta heti mielenkiintoisemman erilaisen pinnan vuoksi, minkä lisäksi malli imartelee vartalomalliani. Onnekseni löysin tänään Nellyn verkkokaupasta* itselleni uuden hamosen, joka toivottavasti on nyt sitten pidempi helmaltaan. Tämän vaatekappaleen innoittaman ajattelin kuitenkin kirjoittaa teille postausta helposti vähän hutsah.. eikun siis räväköiden vaatekappaleiden pukemisesta tyylikkäästi.

Se on nimittäin taitolaji, eikä helppo sellainen ollenkaan. Allekirjoittanut on mokannut monesti.

Kuvat: Wendy's LookBook // Just a Pretty Style // What I Wore

1. Älä paljasta kaikkea!


Jos käytät paljastavaa vaatekappaletta, käytä vain yhtä sellaista kerralla. Tämäkin on toki sellainen nyrkkisääntö, jota voi rikkoa, mutta tee se hyvin harkiten (hyvänä esimerkkinä onnistuneesta tällaisesta on ylemmän kollaasin keskimmäinen kuva, jossa on käytetty sekä nahkaminiä että ylipolvensaappaita yhtä aikaa).

Jos paljastat runsaasti säärtä, valitse peittävämpi yläaosa ja päinvastoin.

2. Miten ranskalainen nainen valitsee kenkänsä?


Tiesitkö, että Ranskassa hyvin yleinen pukeutumissääntö on valita kenkä helman pituuden mukaan? Näin "ihoa" ei tule näytettyä liikaa. Jos ranskatar valitsee polven yläpuolelle ulottuvan hameen, hän laittaa jalkaansa matalat kengät, jos taas alapuolelle, on valinta korkeakorkoinen.

Varsin simppeliä, mutta itse ainakin rikon tätä sääntöä varsin usein – mielestäni polven yläpuolelle ulottuva hame, peittävä yläosa ja korot ovat ihana yhdistelmä!

3. Kiinnitä huomiota meikkiin ja hiuksiin


Jos tupeeraat itsellesi kunnon kiharapehkon ja maalaat koko naamasi siveltimen sijaan sudilla, voit olla varma että minihameesi ei erotu katukuvasta erityisen tyylikkäänä asuvaihtoehtona. Jos hutsaht... SIIS RÄVÄKKÄ hamosesi uhkaa viedä koko shown pidä hiukset ja meikki simppelinä. Esimerkiksi yksinkertainen nuttura ja klassinen, kevyt meikki ovat varmoja valintoja.

4. Valitse materiaalit mummun mieleen


Esimerkiksi villa ja muut pehmeät materiaalit tuovat asuusi arkisen kontrastin, jonka avulla sinun on vaikea ylilaittautua. Myös kodikkaat kuosit, kuten nyt vaikkapa tuossa yllä näkyvässä kollaasissa näkyvä ruutu, ovat hyviä valintoja.

5. Verhoa sääresi paksuihin sukkiksiin


Legginsit hameen alla? Huh. Paksut sukkikset sen sijaan toimivat taatusti ja tämä etenkin vähän viileämpinä ajankohtina.

+1 Asenne ratkaisee


Ihan sama vaikka koipi vähän vilkkuukin, siihen ei ole vielä kukaan koskaan kuollut. Anna suiden loksahtaa auki jos siltä tuntuu ja ihastele hamettasi joka näyteikkunasta – kuitenkin teet niin senkin nainen!

Miksi kateus on hyvä tunne?

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten sitten hyvä juttu kateudesta ja jäin pohtimaan miten paljon olen itse saanut voimaa kateudesta. Kaikki kateus kun ei nimittäin ole pahasta, vaan myös hyvästä – itse asiassa se voi olla avain omaan unelmaelämään ja kerronpa teillekin miksi.



1. Kadehditko vain tavan vuoksi?


Facebook-kaverisi julkaisi kirjan ja lähti viettämään sapattivuotta Thaimaahan – aika kadehdittava juttu, vai mitä? Huonommuudentunteen sijaan kannattaa kuitenkin pohtia haluatko todella samoja asioita vai kaihertaako mieltäsi enemmänkin muutoksenkaipuu?

Sapattivuoden viettäminen Thaimaassa ei ole kaikkien juttu, vaikka se kivalta kuulostaakin. Samaten kirjan kirjoittaminen on unelma vain osalle, sinun suurimmat unelmasi voivat olla aivan erilaisia.

2.  Kateellinen on onneton


Toisen kadehtiminen paljastaa viiltävästi omasta elämästämme sellaisia aukkoja, joiden olemassaolon tiedämme, mutta joita emme halua tunnustaa – todennäköisesti olet tyytymätön omaan elämääsi jollain tapaa. Mutta sen sijaan että ottaisit tunteen negatiivisena, kannattaa pohtia mistä se johtuu – haluaisitko itsekin kiinnostavamman työn, kadehditko onnelista parisuhdetta tai hyvää ulkonäköä?

Jos huomaat kadehtivasi jotain, kannattaa pohtia miten itse voisit saavuttaa saman (jos se on todella sitä mitä haluat). Keinot löytyvät aivan varmasti, kunhan vain haluat muutosta tarpeeksi.

3. Panosta omaan elämänlaatuusi


Tiesitkö, että onneton voi olla, vaikka kaikki olisi näennäisesti "ihan hyvin" – katto pään päällä, ihana perhe ja kiinnostava työ.

Onnellisuus kun ei ole vain perustarpeiden tyydyttämistä, vaan itsensä kehittäminen ja unelmien toteuttaminen on avainasemassa. Sen jälkeen kun sinun ei tarvitse huolehtia siitä että on kylmä tai nälkä, haluat tavoittaa jotain lisää.

Nyt tietenkin hymähdät itseksesi, ettei sinulla ole tässä just nyt aikaa tai rahaa toteuttaa unelmiasi, mutta muutokset voivat olla hyvin pieniäkin: jos esimerkiksi unelmoit nälänhädän poistamisesta, niin mitäs jos aloittaisi vaikkapa oman paikkakuntasi leipäjonoissa avustamisesta? Tai jos haluat olla kuuluisa laulaja, mene laulutunneille. Pienikin askel oikeaan suuntaan tekee hyvää elämänlaadullesi ja voi lopulta viedä sinut hyvinkin pitkälle.

Kun olet tyytyväinen siihen mitä teet, sinun ei tarvitse kadehtia muita. Ja siitäpä pääsemmekin siihen vaikeinpaan juttuun, nimittäin:

4. Löydä oma juttusi


Niin, tämä taitaa olla se kaikkein vaikein juttu. Jos voisit tehdä ihan mitä vain, mitä tekisit? Jos kaikesta tekemisestä saisi saman verran rahaa, mikä olisi sinun ammatinvalintasi?

Jos vastaat että en tekisi mitään, niin uskonpa että se on totta vain noin kuukauden verran – harva jaksaa sylkeä kotona kattoon ja katsoa telkkaria sen pidempään.

Kannattaa aloittaa listaamalla kaikki sellaiset asiat, jotka tuovat sinulle aidosti mielihyvää. Asioita, joita teet omasta halustasi ja ilman että kukaan maksaa siitä sinulle. Omalla listallani on muuten muun muassa kirjoittaminen ja shoppailu ja uskokaa tai älkää, olen onnistunut jollain tapaa yhdistämään nämä kaksi asiaa – luethan blogiani para-aikaa ;).

Kun olet kirjoittanut ensimmäisen listan, voit kirjoittaa joka päivä vaikkapa kymmenen ideaa niiden ympärille – mitä sinä haluaisit eniten tehdä tässä maailmassa? Ekana päivänä ei välttämättä tärppää ja ideat voivat olla järjettömän huonoja, mutta jossain vaiheessa se kuningasidea pälkähtää päähäsi, usko tai älä.


5. Kateellinen näkee vain tuloksen, ei tehtyä työtä


Kuten Hesarin jutussakin sanotaan, kateellinen ei näe saavutusten eteen tehtyä työtä, vain sen tuloksen. Siksi itselle voi tulla fiilis, että tuokin aina saa kaiken helpolla ja tukkakin sillä on aina niin nätisti, perkele.

Jos pohdit mitä tahansa saavutustasi tässä elämässä, huomaat että olet kulkenut niitä kohti pienin askelin ja todennäköisesti nähnyt myös niiden eteen hieman vaivaa, vai mitä? Asiat aika harvoin vain tapahtuvat, vaan taustalla on määrätietoista tekemistä ja lukuisia työtunteja, joiden hedelmistä saa nauttia menestyksen myötä.

Siksi menestyminen on meidän jokaisen saatavilla, emme vain näe niitä päivittäisiltä rutiineiltamme. Teemme joka päivä samat jutut samalla tavalla ja sitten ihmettelemme, miksi mikään ei koskaan muutu tai unelmamme eivät toteudu.

Olin eilen kuuntelemassa Varapuun Mikko Sjögrenin luentoa vaurastumisesta (suosittelen muuten todella paljon kaikille!) ja hän sanoi osuvasti että jos haluaa omenamehua, ei kannata puristaa appelsiinia – sieltä nimittäin tulee vain appelsiinimehua.

+1 Mitä tahansa teetkin, älä pura kateuttasi ilkeilynä tai eripurana


Ilkeilystä tulee vain paha mieli sinulle, kateuden kohteelle ja kaikille, jotka tämän eripuran kanssa joutuvat elämään. Ei siis mitään hyötyä kenellekään, päinvastoin.



Ps. Hoksasinpa muuten etten ole itse ollut aikoihin enää kateellinen kenellekään (paitsi okei meidän Helenalle, joka lähtee kahden viikon päästä Thaikkulaan, that bastard! ;D) ja jos olenkin, se on ollut nimenomaan hyvällä tavalla. Pahansuopaa kateutta – sitä että haluaa riistää toiselta sen hyvän, jonka hän on saanut – en muista tunteneeni koskaan, vaikka aivan varmasti sellainenkin tunne on joskus tullut koettua.

Miten tunnistaa laadukas vaate jo kaupassa?

Kävin jokin aika sitten Cubuksessa, jossa vierailen hyvin harvoin, mutta kaipasin kipeästi uusia kotilököpöksyjä ja minulla oli kiire, joten ajattelin poiketa. Ja siellähän niitä olikin, edullisesti ja pilvin pimein. Hinta oli pieni, joten niin oli laatukin. Huomasin että teinitytöt ympärilläni nappasivat useammat pökät matkaan, ei väliä vaikka langat roikkuivat ja kangas näytti todella huteralta.

Nanson laatu kestää aikaa ja vaatteet käyvät niin kotioleiluun kuin kaupungillekin. Suunnittelija Katri Niskanen. Kuva: Nanso

Itse jätin housut ostamatta, mutta tajusin että muut eivät välttämättä osanneet arvioida laatua millään tavalla. Siksipä ajattelin vinkata seuraavan jipon, jonka avulla on helppo selvittää miten hyvin mahdollisesti ostettava tuote tulee kestämään. Tämä kannattaa tehdä vain niiden vaatteiden kohdalla, jotka haluaa ostaa myös muuten – ensin on siis huomioitava oma tarve, vaatteen malli ja miten hyvin se sopii omalle vartalolle. Testaa siis ne, joita olet oikeasti ostamassa, älä koko kauppaa.

Nanson syksy 2015 -mallistosta löytyy myös väriä! Merkki on säilyttänyt pitkään vaatetuotantoa täällä kotimaassa, nyt sen tulevaisuus näyttää vaikealta, mutta arvostan todella korkealle sitä että he yrittävät. Kuva: Nanso

Testaa kangas näin:


 Kun olet ensin tarkastanut tuotteen kunnon silmämääräisesti (roikkuvat langanpätkät ja ryhdittömät nyppykasat voi jo suosiolla jättää kauppaan), tee niin kutsuttu hinkkaustesti.

Hiero vaatetta itseesi noin sata kertaa. Jos hinkkauskohta rispaantuu tai siihen ilmestyy pieniä juonteita, sitä ei kannata hankkia. Materiaalit kertovat paljon, mutta tärkeintä on kuidun pituus – pitkäkuituinen on aina pop, lyhytkuituinen menee huonoksi nopeasti ja hinkkaustesti paljastaa lyhytkuituisen kankaan.

Olen aikaisemmin kuvitellut että luonnonmateriaalit voittavat tekokuidut mennen tullen, mutta ilmeisesti se on vanhanaikainen ajattelutapa, sillä vaatteen käyttötarkoitus vaikuttaa myös siihen, mistä vaate kannattaa valmistaa. Usein luonnonkuitu ripauksella keinokuitua on arkivaatteeseen hyvä valinta, itselläni on esimerkiksi tällä hetkellä päällä puuvillapaita, johon on sekoitettu modaalia ja paita on ihanan pehmeä vielä monen pesun jälkeen.

Miten kävellä korkokengillä?

Näin juhlakauden kunniaksi ajattelin kirjoittaa postauksen kaikille teille, joiden mielestä koroilla käveleminen on suurinta hanuria ikinä. Sinulle, joka juhlapäivänä vedät irvistellen kopokengät jalkaasi ja istut koko päivän, tai ehkä jopa kävelet ja irvistät ikävästi joka askeleella (polvet koukussa, tietty).

Nounou. Tämä postaus on sulle, irvikävelijä.



1. Lättäpohjatkin voivat olla upeat!


Korkokengät vaikuttavat ainakin itselläni paljon fiilikseen, etenkin juhlafiilikseen. MUTTA jos vihaat ja inhoat korkoja, niin miksi ihmeessä vetää sellaiset jalkaan? Myös kauniit ballerinat ovat loistokengät juhliin ja niitähän saa kaikissa maailman väreissä – esimerkiksi kultaisina namnam.

Jos kuitenkin haluaisit käyttää korkoja, lue eteenpäin...

2. Valitse malli oikein


Korkokenkiä valitessa ulkonäkö on toki tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lestin sopiminen juuri sinun jalallesi. Kun kokeilet useamman parin, tiedät mitä tarkoitan.

Tärkeää on siis sovittaa, sovittaa ja vielä kerran sovittaa. Erityisen hyvä merkki ainakin omaan jalkaani on Tamaris.

Lestin pitäisi tukea myös päkiän ja kantapään välistä aluetta, jalan kaarta. Tämä on tärkeää, sillä jos kaikki paino on päkiällä, niin ei ihmekään että jalkoihisi sattuu! En koe että koron korkeus on sinällään niin tärkeä tekijä kenkien mukavuudessa, vaan enemmänkin kyse on tästä tukevuudesta (tosin ei ehkä kannata aloittaa niistä 10 sentin koroista).

Vinkiksi että kiilakorot ovat astetta helpompi valinta, etenkin sellaiset jotka saa jalkaan mahdollisimman tiukasti (esimerkiksi erilaiset nauhakiinnikkeet toimivat just pop).

Niin ja ps. avokaskorkkarit pidentävät säärtä, sen sijaan nilkkaremmit lyhentävät. Tämä tiedoksi muille lyhytkoipisille.


3. Treenaa kävelemistä


Kaikki taidot vaativat opettelua – niin myös korkokengillä kävely. Itse opettelin jo ala-asteella, koska ihailin missejä ja malleja ja mitänäitänytoli, joten pitihän sitä pienen ihmisen osata myös kävellä catwalkilla ;). Jos sinulla on kuitenkin jäänyt lapsuuden roolileikit tällä saralla leikkimättä, niin muista ainakin nämä asiat:

1. Kävele jalat suorassa
2. Kanta osuu lattiaan ensin, ei päkiä
3. Kävele selkä suorassa (voit laittaa esimerkiksi kirjan pään päälle opetteluvaiheessa)
4. Ota ainakin aluksi suht lyhyitä askeleita
5. Älä jäykistele, vaan muista pitää kroppasi rentona. Etenkin lantion ja yläkropan rentouttaminen auttavat.

Vaikeaa? Noh, ehkä se voi näin kirjoitettuna vaikuttaa siltä, mutta opetteluun auttaa seuraava kohta.

4. Katso kävelyäsi peilistä


Kun katsot peilistä miltä kävelysi näyttää, pystyt parhaiten korjaamaan sitä. Uskoisin että kaikissa kehollisissa lajeissa omaa liikkumistyyliään voi muokata parhaiten, kun näkee lopputuloksen peilistä tai videolta.

Treenaa siis kävelyäsi peilin edessä, kuulosti se miten itserakkaalta hyvänsä. Treenilaji se on kuules tämäkin ;).

5. Hanki taitettavat ballerinat


Itse käytän usein töissä korkoja, vaihdan ne jalkaani kun pääsen perille. Samaa sääntöä kannattaa hyödyntää myös juhlissa, etenkin jos on hieman tottumattomampi korkojen käyttäjä.

Vaihtokengät ovat hyvä idea juhlissa kuin juhlissa. Etenkin valomerkin aikaan sitä osaa arvostaa kummasti. Taitettavat ballerinat mahtuvat hienosti juhlalaukkuun ja olet onnellinen, kun taksijonossa saat laittaa tossut jalkaasi.

Kannattaa ottaa mukaan myös esimerkiksi pieni, juhlalaukkuun mahtuva kangaskassi korkokengillesi. Muuten joudut kantamaan niitä kädessäsi.

+ Irvisteletkö vieläkin?


Jos vieläkin siellä ruudun toisella puolen on epäuskoinen naama, joka mutristelee suutaan puolelta toiselle, niin palaa kohtaan yksi.

Ballerinatkin voivat olla todella kauniit juhlakengät. Tennareita en suostu tässä mainitsemaan, vaikka osa porukasta niitä käyttääkin juhlissa – tennarit eivät ole juhlakengät, piste.

Miten löydän uuden (unelmieni) työpaikan?

Liityin Mothers in Business -verkostoon vastikään ja pääsin heti kuuntelemaan äärettömän hyödyllistä luentoa. HRM PartnersiSebastian Lindqvist ja Fred Kosk tarjosivat kiinnostavan tunteroisen, jonka aikana sain paljon vinkkejä työmaailmaan palaamiseen, mutta myös uuden työpaikan hankkimiseen.

Luvan kanssa jaan näitä vinkkejä myös teille, toivottavasti saatte niistä intoa ja löydätte itsellenne työn, jota ette lopettaisi, vaikka lottovoitto osuisi kohdalle.

Unelmatyön etsimen lomassa voi vanhaa työpistettä sisustaa mieleiseksi. Kehotan aloittamaan Etsystä, josta löytyy esimerkiksi tämä kaunis The Woolberry Pressin printti

1. Aloita itseanalyysillä – ja tee se hyvin!


Tärkeintä on tietenkin tietää ensin mitä haluaa tehdä. Tämä on se vaikein vaihe, sillä harva meistä tietää sitä vielä kiikkustuolissakaan ja unelmat muuttuvat sitä mukaa kun saavuttaa elämässä uusia asioita. Mutta jotta joskus pääset vaiheeseen "unelmien työpaikka", on sinun kuitenkin vaadittava itseltäsi mahdollisiman hyvä syväanalyysi aiheeseen liittyen. Pohjatyöllä kun luodaan tässäkin tapauksessa se tärkein perusta.

Vastaa ainakin seuraaviin kysymyksiin: Mitä osaan? Millainen työntekijä olen? Mikä minua motivoi? Millaiset ovat tulevaisuuden odotukseni ja elämäni realiteetit? Näitä pohtimalla olet jo pitkällä.

2. Kirjoita osaamisesi paperille


Tee osaamisestasi ja urasi eri vaiheista miellekartta, eli mindmap. Näin joudut konkreettisesti listaamaan asioita paperille, jolloin ne iskostuvat mieleesi entistä tehokkaammin ja sinun on helppoa palauttaa pointit mieleesi esimerkiksi työhaastattelussa.


Sebastian Lindqvist kehottaa myös muistelemaan omia onnistumisia – palauta mieleesi tilanteita, jotka ovat olleet niitä urasi hyviä hetkiä ja analysoi millaiset asiat vaikuttivat onnistumiseesi: olitko ehkä rohkea, hyvä soveltamaan tietoa tai neuvokas. Näitä tarinoita kannattaa kertoa myös mahdollisissa työhaastatteluissa, sillä ne kertovat osaamisestasi enemmän kuin kuluneet "tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa".  Lisäksi tarinat jäävät mieleen, toisin kuin vanhat fraasit.

3. Ole (ihan oikeasti) aktiivinen


Lindqvistin mukaan työnhakijat kertovat usein olleensa aktiivisia, mutta todellisuudessa aktiivisuus tarkoittaa lähinnä työpaikkojen googlaamista ja hakemusten lähettelyä. Tämä on tietenkin yksi tapa löytää työpaikka, mutta todellisuudessa vain noin 40 prosenttia hakijoista saa töitä ilmoituksiin vastaamalla.

HRM Partnersin tekemän tilaston mukaan 60 prosenttia työpaikoista jaetaan niin sanottujen piilotyöpaikkojen kautta, eli paikkojen, jotka eivät koskaan tule yleiseen hakuun. Useimmiten uusi työ löytyi omien henkilöverkostojen tai suorien kyselyiden kautta. Siksi on äärimmäisen tärkeää tutustua uusiin ihmisiin ja "laittaa sana kiertämään" työnhaustasi.

Lindqvist vinkkaa myös ottamaan yhteyttä suoraan haluamasi paikan esimieheen – hänhän rekrytoinnin joka tapauksessa suorittaa. Turha nolostelu kannattaa jättää sikseen, sillä yritykset varmasti arvostavat kiinnostusta ja vaikka heillä ei olisikaan töitä tarjolla juuri sillä hetkellä, saattaa hakemuksesi tulla mieleen sopivalla hetkellä.

3. Päivitä CV ja LinkedIn säännöllisesti


Ansioluettelon päivittäminen on rasittavaa, tiedetään, mutta silti se kannattaa tehdä säännöllisesti. Näin pysyy kartalla omasta osaamisestaan. Myös LinkedIn-profiiliin kannattaa panostaa, sillä etenkin toimistotöissä niiden kautta rekrytoidaan paljon ihmisiä.

Kannattaa myös näyttää ansioluetteloa muille ja pyytää palautetta. Jos lähipiiristä löytyy ihmisiä, jotka ovat palkanneet työntekijöitä, aina parempi.

4. Perusta oma verkosto


Uratoiveista ja -mahdollisuuksista on hyvä jauhaa välillä pidempäänkin. Siksi esimerkiksi oman verkoston perustaminen ei ole huono idea ollenkaan – se voi olla niinkin pieni asia kuin eri aloilla työskentelevien ihmisten yhteinen kahvihetki tai Facebook-sivu, joka on omistettu tietynlaisesta tekemisestä kiinnostuneille ihmisille.

5. Ota yhteyttä uracoachiin


Tämä kohta on omani, sillä koen sen olevan erityisen tärkeä uuden elämänsuunnan löytämisestä. Elämäntapavalmentajia löytyy nykyään jos jonkin verran ja oma suhtautumiseni heihin oli aluksi vähintäänkin epäluuloinen – mitä tuo osaa minulle kertoa omasta elämästäni, jos en kerran itsekään tiedä vastausta.

Vastaus? Aika paljon. Jos kokisin olevani täysin hakoteillä uravalintojen suhteen, harkitsisin vakaasti asian puimista työ- tai elämäntapavalmentajan kanssa. Elämässä kun kuitenkin viettää suuren osan ajasta työpaikalla, siksi työn tekemisen pitäisi olla edes jollain tasolla mielekästä. Lisäksi ollakseen onnellinen on tehtävä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja onnelliseksi tekevien asioiden pohtiminen on kuulkaas yllättävän haastava tehtävä.

+1 Ole tavoitteellinen!


Muista että ilman päämäärää on vaikea tietää, minne on menossa. Tai ainakin on todella vaikeaa päästä perille.

Kuvittele unelmiesi elämä vaikka viiden tai kymmenen vuoden päähän ja lähde tekemään pieniä asioita, jotka vievät sinua hiljalleen sitä elämää kohti. Lisävinkkejä saat täältä. 


Miten pääsen töihin media-alalle?

Blogini kautta tulee aina välillä kyselyä media-alan työpaikoista, tai lähinnä sitä kuuluisaa kysymystä miten saisin jalkani oven väliin? Vastikään tuli kysymys myös kirjailijaksi päätymisestä, mutta siihen minä en osaa neuvoa mitään – itse lähetin tuntemattomana tekijänä käsikirjoitukseni kustantamon pinkkaan ja odotin. Muitakin reseptejä varmasti on, mutta niistä minä en tiedä, joten lähetän runsaasti rohkeutta ja onnenkantamoista kaikille yrittäjille.


Mutta asiaan: koska media-alan työpaikat ovat a) kiven alla b) suosittuja, ajattelin jakaa muutaman vinkin uraansa aloitteleville toimittajille. Muistan hyvin miten opiskeluaikana sateli joka suunnalta huolestunutta pään pudistelua ja negatiivistä tulevaisuuskuvaa, mutta onneksi en antanut sen masentaa – paikka on löydettävä tai sitten vaikka luotava itse. Uskon tähän, koska haluan uskoa – en yksinkertaisesti suostu uskomaan muuta.

1. Kokemus on koulutusta tärkeämpää

Työhaastattelussa tärkeintä on se mitä olet tehnyt ja miten olet sen tehnyt. Kyllä – hyvällä todistuksella ja tutkinnolla on tietty arvo, mutta itse ainakin kiinnitän ensisijaisesti huomiota haastateltavaan tapaan kirjoittaa, mistä hän kirjoittaa, millainen tyyppi on kyseessä, mitä hän on tehnyt ja toimiiko yläpää (alapäällä ei niin väliä).

Koska sisäistin tämän ajattelutavan heti opintojeni alkuvaiheessa, keskityin kartuttamaan myös omaa juttupankkiani ja se kannatti. Suoritin ensimmäisen harjoitteluni jo toisen vuoden aikana ja vaikka koulu kärsi, en todellakaan kadu. Sain vakituisen työpaikan ennen valmistumistani.

2. Ole rohkea ja näe vaivaa


Jos haluat tiettyyn mediaan töihin, katso millaisia juttuja he tekevät, ideoi loistava juttu, kirjoita se ja laita viestiä toimituspäällikölle, tuottajalle tai päätoimittajalle. Jos ei muuta, niin voit saada ainakin palautetta tekstistäsi, mutta mahdollisesti hataran free-suhteen.

3. Varaudu tekemään ilmaista työtä


Valitettavaa, mutta totta: media-alalla on runsaasti työtä tarjolla, nimittäin palkatonta sellaista. Itsekin muistan riutuneeni yötä päivää televisio-ohjelman kuvauksissa lounassetelipalkalla, eikä ollut varaa valittaa, sillä tulijoita riitti. Tiedän tosin useita tapauksia, jotka ovat saaneet heti ensimmäisessä työpaikassaan palkkaa ja se on ihan mahtavaa (ja niinhän sen pitäisi mennäkin!), mutta suuressa osassa etenkin harjoittelut ovat palkattomia.

4. Toteuta unelmiesi työpaikka

Media-ala on murroksessa ja kaikki on mahdollista. Älä tyydy haaveilemaan, vaan toteuta ideasi. Netti ja ilmaiset julkaisualustat mahdollistavat tekemisen ilman sen suurempia riskejä, joten et menetä mitään muuta kuin korkeintaan aikaasi.

5. Dress for succes

Pukeudu kuin olisit jo siellä missä haluat olla viiden vuoden päästä (ja tiedä missä haluat olla viiden vuoden päästä!). Sillä on nimittäin väliä etenkin itsetunnollesi – kun olet tyytyväinen itseesi, kannat kehosi aivan eri tavalla ja siksi teet myös paremman vaikutuksen.

Muista kuitenkin että kauniit kannet vaativat myös hyvän sisällön.

Ps. Niin ja kohtaatko urasi aikana kuvassa näkyviä hirmuliskoja? Älä pelkää, löydät heitä ihan taatusti, vaikka noin 99 prosenttia mediatyöläisistä onkin aivan huippua sakkia. Urani alussa pelkäsin näitä meuhkaajia nykyään heidän käytöksensä on lähinnä noloa – miksi osa naisista tuntuu kuvittelevan vahvan olevan yhtä kuin kettumainen, vaikka se on lähinnä heikon ihmisen merkki?

Jos on hirveän vahva, on oltava hirveän kiltti, sanoo Peppi ja niin sanon minäkin.