Sisällön tarjoaa Blogger.

Tervetuloa maailmaan Prinsessa Pikkiriikki!

Tunnetkos sinä Prinsessa Pikkiriikin? Jaa et vai? No se on kyllä harmi, sillä hän on mitä ihanin, tuhmin ja kiltein tyttö, joka maailmassa asustaa. Nyt sinä tietysti ihmettelet, miten voi olla tuhma ja kiltti yhtä aikaa, mutta ei se ole ollenkaan vaikeaa. Välillä voi olla ihan vahingossa tuhma, kun yrittää olla kiltti, ja niin käy Pikkiriikille varsin usein. Aikuisten määräykset kun ovat toisinaan aika sekavia ja sitten toisinaan on hauskaa olla tuhma ihan tarkoituksella, vai mitä?

Otavalta tuli tieto, että lastenkirjani on julkaistu! Oma lämpimäinen on vielä Postin matkassa, mutta kustantamoon tuli jo muutamia kappaleita ja Suomalaisesta huomasin, että muutamia kirjoja on ehtinyt jo kauppoihinkin asti. 

Prinsessa Pikkiriikki on siis vihdoin täällä! Ai että mä olen kuulkaas odottanut. Viimeistään perjantaina se on saatavilla kirjakaupoista kautta maan ja minä poloinen seuraan esikoiseni matkaa sydän kippurassa – kohdelkaa sitä hyvin, jooko! Lukekaa ja kuunnelkaa ja hipsutelkaa vielä käsivarresta samalla, kun luette – se on ääneen lukemisen ihan erityisen tärkeää ;).
Koska ihmisten ilmoille ei saa mennä likaisissa vaatteissa, Pikkiriikki ottaa vaatteet pois ja lähtee pikkuhousuissa, jotka ovat onneksi superpuhtaat. Mukana tietysti Makkara-koira. 

Pikkiriikki koostuu kolmesta erilaisesta tarinasta, joissa ensimmäisessä kakkaava taikakoira Makkara taikoo kaikki aikuiset Himpskattiin määräilemästä, jotta kerrankin Pikkiriikki ja Makkara saavat tehdä niin kuin itse haluavat, ei niin kuin muut määräävät.

Toisessa tarinassa Pikkiriikki taistelee Räkä-Eetua vastaan ja tapaa ensimmäistä kertaa parhaan ystävänsä Pöjöläisen (joka muuten osallistuu syömiskilpailuun erästä varsin paljon makkaraa nähnyttä Piffelsonia vastaan). Kolmannessa taasen Rasittava Urpo muuttaa äidin vatsaan ja suunnittelee myös tulevansa sieltä ulos, mikä on sen verran ikävä juttu, että Pikkiriikki ja Pöjöläinen päättävät rakentaa itselleen uuden kodin ja muuttavat sinne asumaan.



 Eräs Rasittava Urpo muuttaa äidin vatsaan – ei hyvä hetki, yöks. Kuva: Ninka Reittu

Pikkiriikin myötä yksi elämäni suurimmista unelmista on toteutunut. Olen lapsesta asti rakastanut tarinoita, niiden kertomista ja kuvittelua ja suunnittelua, mutta koska olin vain kasin oppilas äidinkielessä, en edes listannut sitä toiveammatikseni, vaan kehittelin kaikkea muuta. Kirjoittamisen ilonkin löysin vasta lukiossa luovan kirjoittamisen kurssilla – että voit oikeasti sukeltaa mihin tahansa maailmaan ja tehdä siellä mitä ikinä vain keksit! Ilman sitä kurssia en varmasti olisi koskaan ymmärtänyt, että pilkkujen paikat on opittavissa (ja ne kannattaakin opetella), mutta se ei ole kirjoittamisen ydin. Innosta huolimatta en uskaltanut haaveilla ammattikirjoittajan työstä, koska olin edelleen vain se kasin oppilas – jälleen hyvä osoitus siitä, että uskomme liian helposti sen mitä meille sanotaan, emme sitä, mitä itse yritämme itsellemme sanoa. 

Toivottavasti saatte iloa tarinoistani ja Ninka Reitun ihanista kuvista, jotka kuvaavat mielikuvieni hahmoja just eikä melkeen. Kirjan voi tilata täältä ja palautetta otan jälleen kerran vastaan enemmän kuin mielelläni <3. 







6 kommenttia

  1. Onnea Hannele! Teksti vaikuttaa hauskalta ja kuvat ovat persoonallisia, kirja varmaan löytää yleisönsä!

    Itse olen enemmän edellisen kirjasi kohderyhmää, mutta kyllä meillä kotona vaikuttaa myös yksi metrinpätkä joka tästä kirjasta saattaisi tykätä. Siis tuleeko sinusta meidän perheen suosikkikirjailija? Enää puuttuu jokin mieheen iskevä "teknologian perusteet IHAN KAIKISTA vehkeistä" tms. kirja... =) No meni vähän stereotypiaksi, minähän se oikeastaan meidän perheen insinööri olen... Mutta paljon onnea saavutuksistasi!
    -Ciara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin haluan teidän perheen suosikkikirjailijaksi! Tosin tuo teknologian perusteet on kyllä aika iso haaste, koska hmmm... Se ei ehkä ole ihan mun lempijuttuja, tekniikka :D.

      Kiitos onnitteluista muru!

      Poista
  2. Lisään vielä toisena kommenttina tällaisen, mikäli et halua sitä julkaista tms, mutta kun nyt kyseessä on kirjaesittely niin haluaisitko korjata tekstistä pari kirjoitusvirhettä? Jos haluat niin jätä kommenttini huomiotta, ja ihan tiedoksi että myös itse olin aina vain se kasin oppilas lukion äikässä... Tein mitä hyvänsä; kirjoitin esseen vasemmalla kädellä tai panostin ja suunnittelin tekstiä viikon, aina se kasi. =)

    "-- No se on kyllä harmi, sillä hän omitä ihanin, tuhmin ja kiltein tyttö --"
    korjaus: hän on mitä ihanin... (eli n-kirjain sekä välilyönti puuttuu)

    "Pikkiriikin myötä eräs yksi elämäni suurimmista unelmista on toteutunut --"
    korjaus: eräs tai yksi -määrite pois?

    Ja vielä, edellisen kirjasi tiimoilta avaamasi arvonta lie jo päättynyt? Aiotko julkaista voittajat blogissa vai ihan vaan ottaa heihin yhteyttä suoraan ja kaikessa hiljaisuudessa?
    -Ciara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule sä olet ihan oikeassa, kiitos huomioista. Nuo ovat itse asiassa vähän sellaisia vauhdissa jääneitä virheitä. Vaikka aina oikoluen tekstit, niin aina niihin jää jotain (koska muutenhan mä olen täydellinen kieliopissa, kröhöm... ;D).

      Mä olen ottanut linjan, etten julkaise ihmisten nimiä blogissani arvontojen yhteydessä, koska kaikki eivät sitä halua. Olen kuitenkin jo arponut kirjat. <3

      Poista
  3. Aivan mahtavaa Hannele, onnea vielä tästä! Tämä tulee olemaan oikein mukava pieni lahja kummitytölleni :) Ja hei mieletöntä tarkkuutta Ciaralta, voi kunpa itsellä olisi noin hyvin kirjoittamisen taidot hallussa. Toivotan Ciaran tervetulleeksi lukijaksi ja kirjoitusvirheiden korjaajaksi, itse kun en niitä huomaa. Syytän tässä äidinkieltäni, mutta totuus lienee piilevän enemmänkin hosuvassa luonteessani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jessica! Just tuli postista tekijäkappaleet ja voi että, ihan käsittämättömän onnekas olo kyllä tällä hetkellä <3. Mä olen myös hosuva ja suurpiirteinen, minkä vuoksi sattuu ja tapahtuu vähän koko ajan – mitenköhän sitä oppisi tarkemmaksi?

      <3

      Poista