Sisällön tarjoaa Blogger.

Pitääkö naisen valita lapset tai ura?

Olen kuullut, ettei kaikkea voi saada, vaan naisen pitää valita haluaako elämäänsä lapsia vai antoisan uran. Maailmassa on kuitenkin miljoonia naisia (toim. huom. luku täysin päästä repäisty), jotka ovat äitiydestään huolimatta saavuttaneet unelmiaan – ilmeisesti kukaan ei ole kertonut tästä valinnan pakosta heille mitään, sillä tuolla ne ryökäleet kulkevat ja tekevät mitä haluavat.

Mistähän se oikein johtuu?

Nukanakki ottaa elämästä kaiken irti – ei uraa, ei lapsia. 
On totta, että lapsi sekoittaa Elämä-nimisen korttipakan erittäin tehokkaasti ja osa jälkikasvusta jättää vanhemmistaan hetkeksi jäljelle vain kuoret. Jos suuri unelma on päästä sekä suihkuun että sänkyyn yhtaikaa, on kymmenvuotissuunnitelma syytä jättää tuonnemmaksi. En suinkaan sano, että kaikkien äitien pitäisi pohtia uraansa imetyksen lomassa, sanon vain että vastoin yleistä harhaluuloa siihen on hyvä mahdollisuus.

Äidiksi tulon myötä aikaa ei ole enää rajattomasti. Yhtäkkiä et enää istu pitkillä lounailla, päivitä ansioluettelosi yömyöhään tai kierrä kauppoja ihan vain huvin vuoksi (tai toki näitäkin voi harrastaa silloin tällöin, se vaatii vain hieman suunnitelmallisuutta). Se ei kuitenkaan ole ensisijaisesti pois työhön käyttämästäsi ajasta, vaan siitä kaikesta lorvailusta, jota harrastit ennen jälkikasvua.

En itse ainakaan käyttänyt aikaani kovin tehokkaasti hyödykseni ennen äidiksi tuloakaan, en todellakaan. Näin jälkikäteen olen ihmetellyt, miten maailmassa saatoinkin saada niin vähän aikaa ilman lasta – olin kaikki päivät itsekseni, mutta mitäs sitä tulikaan tehtyä? Minimillä mentiin, myönnetään. Työpäivän jälkeen energiaa riitti tasan tarkkaan hömpän katsomiseen, jos siihenkään. Olin aivan loppu kahdeksan tunnin tietokoneella istumisen ja aivotyöskentelyn jälkeen, ei puhettakaan, että olisin jaksanut vielä jotain muuta.

Äitiyslomalla minulle jäi yhtäkkiä aikaa ja energiaa toteuttaa jotain sellaista, mistä olin haaveillut, mutta jota siirsin aina hamaan tulevaisuuteen. Äitiysloma voi olla juuri sopiva hetki pohtia omaa suhdetta työhön ja suunnitella, mitä haluaisi tehdä "sitten isona". Uskaltaisin väittää että vakituinen työpaikka pilaa urasuunnitelmat tehokkaammin kuin äitiys, sillä vakipaikasta harva uskaltaa hypätä tyhjän päälle ja työpäivät vievät niin paljon energiaa, ettei vapaa-ajalla yksinkertaisesti jaksa mitään muuta. Äitiyslomalla olet yhtäkkiä tilanteessa, jossa sinun ei ole pakko tehdä ansaintatyötä saadaksesi leipää pöytään, mutta et myöskään ole toimeton – päinvastoin. 

Onko siellä muita äitejä, jotka kokevat, että äitiys on tehnyt hyvää myös työelämälle? Huutakaa hep kommenttiboksiin!




2 kommenttia

  1. Mahtavaa, että olet palannut! Ja hep! :)

    Lapsen saaminen on aina ollut suurin haaveeni, mutta se ei sujunutkaan aivan niin yksinkertaisesti kuin toivoin. Monen vuoden lapsettomuus ja useat keskenmenot veivät energiani ja ajatukseni niin täysin, etten todellakaan ehtinyt ajattelemaan uraa. Suoritin vain opintoja selviytymismoodilla ja tein niiden ohella mitä vain työtä, jolla sain itseni elätettyä.

    Nyt meillä on puolitoistavuotias lapsi ja äitiys todella on mahtavaa. Toki ajoittain väsyttävää, mutta enimmäkseen kaikkea sitä mistä haaveilin ja vielä enemmän. Vihdoin myös aivokapasiteettini on vapautunut vauvakuumeesta ajattelemaan, mitä muuta oikeastaan elämältä haluaisin. Olen löytänyt kiinnostavia uramahdollisuuksia ja hienosäätänyt opintojani lisäkouluttautumisella siihen suuntaan, joka kutsuu eniten. Huomaan olevani innoissani, kun ajattelen töitä. Tämä on hyvä.

    Lapsen kanssa oleminen on edelleen se ihan ykkösjuttu, mutta aikaa jää myös muulle. Suurin kiitos siitä kuuluu miehelleni, joka on halunnut jakaa vastuun tasa-arvoisesti ja vaatinut itselleen osan hoitovapaasta. Teemme molemmat osa-aikaisesti töitä, eikä meidän ole tarvinnut laittaa lastamme päivähoitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: Ihan mielettömän ihanaa, että onnistuitte lopulta saamaan lapsen <3. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys ja karu totuus konkretisoituu siinä vaiheessa, kun lasta ryhtyy yrittämään. Ja toinen onnittelu sille, että olet saanut urallesi uutta potkua – se, että on innoissaan siitä mitä tekee, ei myöskään todellakaan ole mikään helposti saavutettavissa oleva asia, sillä jo pelkästään sen tietäminen, mitä haluaa, voi olla vaikeaa.

      Onnea siis sinne ruudun toiselle puolelle ja lämmin rutistus :).

      Itselläni on tosiaan myös se kokemus, että lapsi on muuttanut yllättäen maailmaa hyvin monin eri tavoin ja pääosin positiivisesti. <3

      Poista