Sisällön tarjoaa Blogger.

Teen siitä totta, eli tulevaisuus 2017!

Olen viimeisen kuukauden verran elänyt melkoista mullistusten aikakautta. Kävi nimittäin niin, että työkuvioni menivät yt-neuvotteluissa täysin uusiksi ja siinä rytäkässä tein suuren päätöksen, josta olen haaveillut jo vuosia – päätin siirtyä työllistämään itse itseni, sillä asiakkaita näyttäisi riittävän ainakin näillä näkymin.

Tammikuun jälkeen aloitan siis luovan alan yrittäjänä ja teen sellaista työtä, josta olen haaveillut oikeastaan lähes koko elämäni – saan itse päättää aikataulut, projektit ja yhteistyökumppanit, mutta kannan myös vastuun palkkapussistani. Että eipä tässä muuta kuin voihan KÄÄKS tyypit. :D

Instagramin puolellakin meno on ollut aika leppoista – kirjoja, makkaranpaistoa ja lepoa. Niin ja Otavan superkauniit onnittelukukat <3. 

Fiilis on yhtä aikaa jännittynyt, mielettömän vapaa ja onnellinen, mutta tietysti tulevaisuus myös mietityttää. Järjesteltävänä on äkkiseltään ajateltuna noin kaksisataakolmekymmentäkahdeksan asiaa ja ennen niin säännölliset tulot jäävät historiaan. Heti, kun tiesin jääväni pois töistä hoitelin rytinällä asiani kuntoon ja sen jälkeen otin ansaittua aikaa itselleni ja perheelleni. Vaikka mieli oli tosi energinen ja positiivinen, kroppa ilmoitti levon tarpeesta totaalisena väsymyksenä ja hetken aikaa pidin tietoisesti kaikki työasiat poissa mielestä – luin kirjoja, olin pikkumiehen kanssa, söin suklaata koko pään täyteen ja nukuin niin hyvin kuin mahdollista.

Elelen tällä hetkellä siis varsin kutkuttavaa aikaa, sillä niin monia uusia asioita ja mahdollisuuksia on avautunut eteeni. Nyt odottelen, miten yrittäjäelämäni lähtee tästä rullaamaan ja lähteekö, vai palaanko puolen vuoden päästä häntä koipien välissä takaisin rivitoimittajaksi. Aika uskomatonta, että olen ajatellut tätä repäisyä vuosikausia ja nyt se tulee eteeni – ehkä elämässä tosiaan saa sen, mihin keskittyy. <3

Koska siirryn kokoaikaiseksi työmyyräksi, pikkumieskin aloittaa viikon päästä päiväkodin. Onneksi saimme suht nopealla varoitusajalla päiväkotipaikan ja vieläpä erittäin hyvän sellaisen, vaikka hetken verran koimme senkin suhteen pientä epätoivoa. Minimiehestä on kasvanut melkoinen touhupakkaus ja on selvää, ettei hänelle enää riitä äidin kanssa kotona oleminen – kaverit ovat tärkeitä ja virikettä on oltava tarjolla aivan eri tavalla kuin ennen, mikä on tietysti hieno juttu.

Vuosi 2017 alkaa siis tässä taloudessa melkoisen vauhdikkaasti. Nollaan vuoden tapahtumia aina näin uudenvuoden aikaan ja mietin, mitäs sitä taas on tullut tehtyä. Pitäkäähän peukkuja, että voin vuoden 2018 kynnyksellä katsella eloani yhtä tyytyväisenä kuin nyt, sillä tää on ehkä mun suurin hyppyni tuntemattomaan ikinä koskaan (tai okei, suurin hyppy heti äitiyden jälkeen – se se vasta onkin sellaista hurlumhej-meininkiä :D).

<3

2 kommenttia