Sisällön tarjoaa Blogger.

Oletko paskatyössä? Onneksi olkoon!

Paskatyö on oman määritelmäni mukaan sellainen työ, jota ei voi itse sietää ja jossa ei viihdy, oli se sitten mitä tahansa. Meillä kun on jokaisella niin erilaiset mieltymykset ja toisen kauhu on toisen unelmaa.

Itse olen työskennellyt opiskeluvuosina muun muassa pikavippifirman lainakäsittelijänä (kyllä, todellakin tulisi kieltää lailla!), nettiliittymien teknisenä tukena, puhelinmyyjänä ja pr-tyttönä, eikä niistä mikään ollut todellakaan oma kutsumusammattini. Jokainen työvuoro oli kärsimys ja tuijottelin kelloa tämän tästä, josko sitä vihdoin ja viimein pääsisi kotiin puuh.

Paskatyö on paras työ
Paskahommat opettavat tekijäänsä enemmän kuin unelmatyöt, sanon minä. Kuva:  STILUnsplash


Mutta miten paljon noista tuskan tunneista kuulkaas opinkaan? Niiden avulla porskuttelen nyt  ikävämmät hommat helposti ja kunnialla – jaksan kirittää itseäni vielä kotvan verran eteenpäin, enkä luovuta heti, kun vastassa on ongelmia.

Työt, joiden tekeminen ärsyttää, ovat mielestäni lähtökohtaisesti huomattavasti parempia oppipaikkoja kuin ne unelmatyöt. Niistä kun kerää sieluunsa sinnikkyyttä ja sellaisia taitoja, joita ei muutoin tulisi suin surminkaan opeteltua (kuten nyt vaikkapa modeemin asennusta, apua...).

Lisäksi työtä, jota ei voi sietää, voi ajatella vain tämän hetken ratkaisuna – päämäärä on jossain muualla, mutta ennen unelmatyötä se leipä on kuitenkin tienattava jostain. Mielestäni jokaisesta työstä kannattaa olla kiitollinen (tai okei – ehkä ihmiskaupan uhrin siivoushommat eivät kuulu tähän lokeroon, mutta kyllä te nyt tiiätte mitä tarkoitan).

Monipuolinen työkokemus on myös älyttömän hyvä koulu ja vaikuttaa asenteeseen, kun ei ole tottunut liian hyvälle heti kättelyssä. Sillä sanokaa mitä sanotte, mutta mun mielestäni on välillä laitettava kädet kuraan ihan kirjaimellisestikin, jotta pylly ei kermaannu liiaksi. Näen punaista, kun tapaan ihmisiä, jotka ovat tottuneet liian hyvälle (se on mun henkilökohtainen ärtymykseni numero jos nyt ei yksi niin ainakin viisitoista).

Kun on ollut työssä, jota inhoaa, on tuplasti onnellisempi, kun pääsee työhön, josta nauttii. Ja jos oppii heti kättelyssä liian hyvälle, kasvaa aivan liian herkkänahkaiseksi ja se, jos mikä, on huono juttu.

Millaisia ikäviä hommia te olette joutuneet paiskimaan? Mitä niistä on jäänyt käteen?

Niin ja entäs ne unelmaduunit? Tämän tehtävän tehtyäsi sinulla voi olla aavistus, mitä se voisi olla...

Plus ps. Paskatyötä ei oikeastaan ole olemassa. Kunnioitan jokaista ammattia, enkä lajittele niitä hyviin tai huonoihin – työ on työtä ja jokaiselle se oma valinta on paras mahdollinen. En voi sietää ihmisiä, jotka määrittelevät muita omien ulkoisten typeryyskriteeriensä mukaisesti – junteinta ikinä.

Kuivuuko iho talvella? Nämä tuotteet pelastavat!

Talvi kuivattaa ihoani aina melkoisesti ja kuten moni teistä tietääkin, olen tapellut kasvojeni kanssa jo pidempään. Hydrafacialin ansiosta olen saanut hormoniakneni kuriin, mutta hoidossa on käytävä säännöllisesti. Myös kuivuus ja couperosa ovat vaivoinani, että hienon lottovoiton olen saanut.

On kuitenkin muutama niksi, joiden avulla pidän ihoni kurissa näin talven tullen.

1. Hydrafacial-hoito

(Huom. Hydrafacial oli aikaisemmin kaupallinen yhteistyökumppani blogissani, nyt olen ollut pitkään tavallinen asiakas)

Kampin Kitty Cat Beauty Centerin Jenna on jo pidempään auttanut minua taistelemaan hormoniakneani vastaan. Hän ja hänen vempeleensä ovat yksinkertaisesti p a r h a i t a. Lämpimät suositukset siis kummallekin.

Hydrafacialissa iholta imuroidaan kaikki kakat pois ja hoidon jälkeen iho on heleä, puhdas ja kaunis. I love it.

Ihoni on välillä ihan kunnolla kipeä, koska se on niin huonossa kunnossa. En voi tällä hetkellä käyttää hormonilääkkeitä ollenkaan, joten olen valmis maksamaan Hydrafacialista ihan jo oman hyvinvointini vuoksi. Kyllähän se vähän kirpaisee, mutta terve, kaunis iho on sen arvoinen.

Hydrafacial hoidosta kokemuksia
Vierailen säännöllisesti Kampin Kitty Cat Beauty Centerin Hydrafacial-hoidossa. Huom. Sain aluksi hoitosarjan blogin kautta, nyt olen tavallinen asiakas. 

2. Lumenen Arctic Dew -seerumi


Rakastan, rakastan, rakastan tätä tuotetta. Yhdessä Dermaroller-ihorullan kanssa se vaikuttaa tehneen ihmeitä iholleni jo muutaman viikon käytön jälkeen – väri on tasaisempi ja kuivuudesta johtuneet epäpuhtaudet ja muut ongelmat ovat tipotiessään.

Erityisesti hyaluronihappo (jota on sekä seerumissa että Hydrafacial-hoidossa on reippaasti) tekee hyvää haastavalle iholleni. Läträän ehkä vähän liikaakin tuon seerumin kanssa aina välillä, kun se on niin houkutteleva. :D

3. Kookosöljy


Kookosöljy sopii koko kehon kosteuttamiseen ja myös kasvoille. Jos etsit hinta-laatu-suhteeltaan monikäyttöistä ihonhoitotuotetta, niin täs sul on kuule semmonen. Ainoat miinukset ovat tuoksu ja sotku, jotka kumpainenkin saavat urooni pyörryksiin (ärtymyksestä).

Ihon rullaaminen on hyvä rutiini
Skin Renewal -rulla on epäsäännöllisen säännöllisessä käytössä. 

4. Skin Renewal -rulla

Swiss Clinic teki kanssani yhteistyötä muutama vuosi takaperin ja sen jälkeen ihorulla on jäänyt epäsäännöllisen säännölliseen käyttööni. Se auttaa hoitotuotteita imeytymään paremmin, tasoittaa ihon pintaa ja väriä ja mielestäni se myös tasoittaa ihohuokosia, vaikka en tästä nyt mitään tieteellistä tutkimusta olekaan tehnyt (ehkä pitäisi, ainakin kevyt vertailu?) :).

Minulla on ihollani lievää couperosaa ja sen olen jättänyt rullaamatta ihan varovaisuussyistä.

Kokemuksistani ja tuotteesta voit lukea enemmän täältä. 

5. Veden juonti


Veden juominen näkyy ihoni kosteustasapainossa välittämösti – jos en lipitä lasistani riittävästi, ihon sävy muuttuu punertavammaksi ja iho korppuuntuu.

Jokin aika sitten testasin veden juomisen vaikutuksia ja join hurjat 3 litraa päivässä. Siitä voit lukea enemmän täältä. 

Millaisia ässiä teillä on hihassanne ihon kuivumista vastaan? 

<3 Hane

Osallistu arvontaan ja voita valokuvataidetta!


Hannele Salonen-Kvarnström on suomalainen valokuvataiteilija ja Hannele. E -verkkokaupan omistaja, joka innostui arpomaan blogini lukijoiden keskuudessa yhden teoksistaan. 


Kauas-teos arvotaan kaikkien tämän postauksen kommentoijien kesken 6.12. kello 21.00 mennessä. Palkintoa ei voi muuttaa rahaksi tai muuksi hyödykkeeksi ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti sähköpostilla. Jätä siis sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään. 

Palkinnon arvo on 89 euroa ja se ei sisällä kehyksiä. Teoksesta voit lukea enemmän täältä. 
Näin Hannele itse kertoo taiteestaan sivuillaan: 

"Minun rakkauteni ja intohimoni valokuvauksessa ja taiteen tekemisessä ovat ne ainutlaatuiset, lavastamattomat hetket, joita ei ole suunniteltu etukäteen. Tilanteet, jotka vain ilmestyvät ja jotka minä olen oppinut havaitsemaan. Ne pienet hetket, kun minulla on sekunti aikaa reagoida. Tämä on opettanut minua havainnoimaan ympäristöä ja ihmisiä aivan erityisellä tavalla: tarkkuudella, mielenkiinnolla, uteliaisuudella, rohkeudella, ilman ennakkoluuloja, itseni haastaen. Niitä hetkiä, joita minun taide kuvaa, ei toisteta täysin samanlaisena koskaan."

Lisäksi valokuvajulisteet aukkopahvilla Hannele E. -verkkokaupasta 10 % alennuksella koodilla RAKKAUDELLAHANNELE, tarjous on voimassa 10.12.2017 asti.

Hannelea voi seurata myös instagramissa täällä.

Onnea arvontaan! :)

Kiitollisuuspäiväkirja – näin aloitat

Kiitollisuuspäiväkirja... Joo tiedetään, olin pitkään samaa mieltä – ihan täyttä hömppää koko homma. Sitä sellaista ituhippien kotkotusta. Sillä kyllähän sitä nyt itsekin tietää, mistä on elämässään onnellinen – vai tietääkö sittenkään?

Kiitollisuuspäiväkirjan tehtävä ei ole vain muistuttaa hyvistä asioista ympärillä, vaan se auttaa myös huomaamaan enemmän niitä parhausjuttuja: yhtäkkiä kiinnität huomiota sellaisiin asioihin, jotka ennen olisit ohittanut olankohautuksella (jos silläkään).  Ja usko tai älä, se tekee elämästäsi onnellisempaa, kunhan pääset vauhtiin.

Lisäksi huonot asiat saavat enemmän huomiotasi, sillä elämä usein muokkaantuu niiden asioiden ympärille, joihin keskittyy.

Mutta miten kiitollisuuspäiväkirjaa oikein täytetään?

Näin kirjoitat kiitollisuuspäiväkirjaa
Kuva: STIL,Unsplash
Kiitollisuuspäiväkirja voi olla oikeastaan missä muodossa tahansa, mutta itse suosittelen kirjoittamaan iltaisin asioita ylös ihan kynällä ja paperilla. Käsin kirjoittaminen on jotenkin konkreettisempaa (ainakin minulle) kuin koneella kirjoittaminen ja se on myös rauhoittava iltarituaali, kun hiljennyt hetkeksi ilman älylaitteita tai tietokonetta ihan vain omien ajatustesi äärelle.

Kiitollisuuspäiväkirjan ohje:

Kirjoita joka ilta muistiin vaikkapa kymmenen asiaa, joista olet tänään kiitollinen. Listan merkinnät voit tehdä vaikka ranskalaisin viivoin ja tätä listaa ei ole tarkoitus näyttää kenellekään (jos et välttämättä halua!), joten voit kirjoittaa sinne niitä salaisempiakin asioita.

Ja miksi niin monta? Siksi, että joudut aidosti miettimään ja tekemään hieman töitä. Kymmenen kohdan listalle mahtuu myös hyvä aamupala ja se kanssamatkustaja, joka piti sinulle ovea auki.

Voit kokeilla myös tärkeimpien asioiden listaamista päivittäin. Se auttaa unohtamaan epäolennaisuudet (tai ainakin antamaan niille vähemmän energiaa) ja vie eteenpäin, kun tavoitteet ovat selkeämmin mielessäsi.

Niin ja ps. Joo, on se vähän noloa. Tai ei se ole, mutta se tuntuu nololta ainakin aluksi. Älä välitä – elämässä pitää olla välillä vähän nolo, eikä se onneksi ole vaarallista. <3


Nämä asiat jokaisen 35-vuotiaan naisen elämässä tulisi olla

Täytin muutama viikko takaperin 35 vuotta ja jäinpäs pohdiskelemaan, että se on aika hyvä ikä. Moni kokee, että näin aikuisessa iässä naisen elämässä tulisi olla tiettyjä asioita jo nähtynä ja koettuna ja tehtynä. Olen samaa mieltä – ainakin nämä asiat ovat tärkeitä.

hannele lampela
Elämä 35 vuotta jo. 

1. Karkkipäivä säännöllisesti. Ja aikuisen oikeudella se voi olla vaikka joka päivä, koska aikuiset saa päättää. Nyt siis viimeistään voit diktaattorin elkein sanella itse oman elämäsi säännöt. 

2. Ymmärtämys siitä, että aina ei jaksa tai ei huvita, eikä tarvikaan. Sen kun makaat, jos siltä tuntuu.  


3. Runsaasti lepoa ja hipsutusta. 


4. Viini(tai jallu)-iltamia hyvässä (tai paskassa) seurassa silloin, kun sattuu huvittamaan. 


5. Riittävästi fuckit-asennetta, eli suomeksi paskatsiitä-asennetta.  Tämä erityisesti kaikenlaisia listoja ja muita odotuksia kohtaan. 


Tässäpä näitä! Käsi ylös – kuinka moni allekirjoittaa?




Mikä sinusta tulee isona? 5 asiaa, jotka paljastavat unelmatyösi

Yrittäjyys vai toiselle työskenteleminen? Luova hulluus vai tiukkojen normien mukaan tehtävät työtehtävät? Vapaat aikataulut vai toimistolle kahdeksaksi?

Meillä on jokaisella oma ajatuksemme unelmien työelämästä – osa haluaa tiukkoja rutiineja, säännöllisen palkkanauhan ja työn, joka ei seuraa kotiin. Osa taas innostuu yrittäjyydestä, riskeistä ja mahdollisuudesta menestyä taloudellisesti.

Millaista siis on sinun unelmiesi työelämä? Näiden viiden asian avulla voit tarkastella toiveitasi. 


unelma-ammattini on
Mistä tahansa on mahdollista rakentaa leipätyö. Kuva: J. Kelly BritoUnsplash


1. Introvertti vai ekstrovertti – vai ehkäpä siltä väliltä?


Introvertti viihtyy yksin ja siksi hän myös työskentelee mielellään yksin. Yksi introvertin leimallisimpia ominaisuuksia on vahva sisäinen maailma, josta on hyvä ammentaa – esimerkiksi kirjailijat ovat hyvin usein introvertteja.

Ekstrovertti puolestaan rakastaa muiden seuraa ja innostuu yhteisistä projekteista. Hän viihtyy valokeilassa ja on hyvä vetämään muutkin mukaan juhlahumuun.

Itse koen olevani ambivertti, eli näiden kahden välimuoto – minusta on ihanaa nähdä ihmisiä, mutta väsyn nopeasti ja tarvitsen säännöllistä yksinäisyyttä, jotta jaksan taas olla muiden seurassa. Toisaalta olen myös tosi sosiaalinen, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Suurin osa ystävistäni pitää minua erittäin ekstroverttina, mutta olen jostain syystä onnistunut piilottamaan introvertit piirteeni muilta. Siksi yksin työskentely on minulle se paras mahdollinen vaihtoehto, vaikka minusta onkin ihanaa nähdä ystäviä.

2. Turvallisuushakuinen vai elämyshakuinen?


Kun turvallisuushakuinen ihminen saa potkut, elämänpyörä heittää hänet täysin tyhjän päälle. Ensimmäinen reaktio on shokki, seuraava on paniikki. Vakituinen työpaikka on turvallisuushakuisen ihmisen pelastusrengas, jonka päälle hän rakentaa koko elämänsä ja jos se viedään, hän kokee, että sen myötä häneltä on mennyt kaikki. Myös muut muutokset, kuten vaikkapa muutto toiselle paikkakunnalle, on hänelle koettelemus.

Elämyshakuinen ihminen puolestaan kärsii säännöllisessä palkkatyössä, missä jokainen päivä on samanlainen. Jos hän saa potkut, alkushokin jälkeen hän on voi olla salaa hieman innoissaan – nythän minä voin tehdä mitä vain! Mitäs tässä nyt keksitään! Elämyshakuiset ihmiset usein janoavat muutoksia.

Unelmien työelämä tuo hyvää fiilistä koko elämään. Kuva: Kuva: J. Kelly BritoUnsplash

3. Mitkä ovat superlahjasi?


Jokaisella meistä on oma superlahja, jonka ympärille on mahdollista rakentaa vaikka mitä huikeutta. Usein se vain on niin lähellä, että sitä on vaikeaa nähdä.

Kerron usein tarinaa ystävästäni, joka ei omasta mielestään ole "hyvä missään". Silti hänen kotinsa on aina järjestyksessä ja siivottu siten, että se on myös helppo pitää puhtaana. Hän on aidosti todellinen kodinhengetär ja hän osaa tehdä tilasta kuin tilasta viihtyisän. Hän ei kuitenkaan itse miellä sitä lahjakkuutena, sillä sehän nyt on vain "kotona olemista".

Tiedänpä erään bestseller-miljonäärin, joka on tehnyt tästä "kotona olemisesta ja järjestämisestä" miljoonabisneksen.

Missä sinä olet lahjakas? Tee tämä tehtävä!

4. Anarkisti vai rutiineista nauttiva?


Oletko pikkuisen anarkisti? Etkö välittänyt, vaikka olit lapsena hieman myöhässä koulutunnilta tai saatoitko jättää soittoläksyt tekemättä, koska koko harrastus ärsytti? Tunnolliset voivat usein ajatella, että anarkistit ovat lintsareita tai laiskoja, mutta todellisuudessa he kyllä panostavat toden teolla sellaisiin asioihin, jotka kokevat aidosti tärkeiksi – he eivät vain lähde täyttämään kaikkien vaatimuksia jatkuvasti, vaan hallitsevat priorisoinnin taidon.

Vai oletko itse tunnollisuus, joka huomaa tarkasti yksityiskohdat ja menettää yöunensa virheiden tähden?  Sinusta on ihanaa, että tiedät jo vuosiksi eteenpäin, miltä päiväsi tulevat näyttämään? Tällaisen piirteen tiedostaminen on myös äärimmäisen tärkeää onnellisen työelämän kannalta, mutta ei vain työtehtävien tai alan valinnan kannalta – tällaiset ihmiset väsyvät helposti, kun yrittävät täyttää kaikkien odotukset.

5. Mikä on intohimolajisi?


Intohimolajin metsästäminen liippaa läheltä kolmosta, mutta lahjakkuus ei välttämättä ole sama kuin intohimo (vaikka aika usein se on – rakastamme yleensä niitä asioita, joissa olemme hyviä).

Onko maailmassa sellaisia asioita, joita voisit tehdä loputtomasti? Listaa paperille kaikki mahdollinen aina television katselusta kokkailuun, muiden auttamiseen ja vaikka raskaana olemiseen, jos se on sinulle intohimo. Voimme innostua mitä kummallisemmista asioista ja moni niistä on monistettavissa myös leipätyöksi.

Sinua voisi kiinnostaa myös:



Millaista on olla kirjailija?

Millaista on olla kirjailija? Kysymys esitetään minulle varsin usein, melkeinpä viikoittain. Edellisen kerran sain vastata siihen Naantalin Kirjahyrrä-festivaaleilla, kun olin esiintymässä aivan ihanille ja fiksuille ekaluokkalaisille (miten he ovatkin kuulkaas nykyään niin fiksuja? En muista olleeni noin älykäs pienenä enkä kyllä ikinä).

Neljäs kirjani ilmestyy joulun alla Ylivieskassa, joten kaiketi voin jo tituleerata itseäni lastenkirjailijaksi – eikös? Ja allekirjoitin muuten viime viikolla elämäni viidennen kustannussopimuksen, jonka tuloksista saamme nauttia näillä näkymin vuoden 2018 aikana (superjee).

hannele lampela ja ninka reittu
Minä ja mun Ninka, eli Pikkiriikin äitsykät yhteiskuvassa. Kuva: Helena Pöyskö
Mutta niin, millaista on olla kirjailija? Voin puhua vain lastenkirjailijuudesta ja omaan silmääni se näyttää huomattavasti onnellisemmalta ammatilta kuin aikuisille kirjoittavan kirjailijan ammatti. Harvemmin elän tekstieni kanssa ahdistavissa vesissä, vaikka kirjoittaisinkin raskaammista teemoista ja teoksen valmistuttua en koskaan ajattele, että ei enää koskaan. Tiedän esimerkiksi useamman romaanikirjailijan ajattelevan näin, korjatkaa jos olen väärässä?

Minun kirjoittamiseni on hauskanpitoa ja seikkailua (ja hyvä niin). Kun olen saanut edellisen tekstin valmiiksi, sieluni on selitellyt jo pitkät pätkät seuraavaa teosta ja oikein odottaa, että rupeahan nyt akka jo hommiin – täällä on juttuja kerrottavana!

Toki teen myös paljon muutakin sisältöä toimittajana ja copywriterina, mutta lasken sen olevan osa juuri sitä, mitä haluankin tehdä – unelmahommaani ilman rutiineja ja ilman toisten sanelemia ehtoja, elämää kynä näppäimistö käsissä. Parhautta siis.

hannele lampela ninka reittu katriina kauppila
Katriina Kauppila elikkä Kati on kustannustoimittajamme, jota ilman ei syntyisi yhtäkään kirjaa. Kati on ihan ykkösparas ja niin kovan luokan ammattilainen, että välillä loksahtaa suu auki kaikesta siitä taidosta ja tietämyksestä. Ja ihanakin hän on vielä kaiken kukkuraksi <3. Kuva: Helena Pöyskö
Välillä on laskettava euroja tarkasti, välillä taas talouspuoli rullaa enemmän kuin hyvin – elämä on siis vuoristorataa monin eri tavoin.

Kirjailijana työllistän itse itseni ja siksi olen joutunut opettelemaan myös melkoisen määrän paperityötä ja toimistohommia. On muistettava yellit ja alvit ja muut pienet pyllyreiät. Niissä hommissa en ole todellakaan mukavuusalueellani, mutta kaiketi kaikissa ammateissa (myös unelmahommissa) on omat huonot puolensa.

Ja ehkä jonakin herran päivänä minulla on varaa palkata ihminen, joka hoitaa tuollaiset asiat puolestani? Oh. Siinäpä vasta huikea (seuraava) unelma.

Millaista on olla kirjailija?
Kirjasigneerausta Helsingin Kirjamessuilla. Kuva: Helena Pöyskö
Lastenkirjailijan työ on muutoinkin hyvin vaihtelevaa, mikä sopii hienosti mun kärsimättömälle ja vuoristoradoista nauttivalle luonteelleni.  Työpäiväni voivat olla melkeinpä millaisia tahansa – välillä paneudun käsikirjoitukseen keskellä ei-mitään, välillä taasen jännitän esiintymistä tai tapaan alan ihmisiä messuilla ja muissa hulinoissa.

Millaista on olla lastenkirjailija?
Illalla oli muuten posket kipeänä kaikesta hymyilystä :D. Kuva: Helena Pöyskö
Lisäksi kehittelen päässäni jatkuvasti uusia ideoita, uusia tarinoita. Käyn myös tapaamassa kustannustoimittajaani, manageriani ja muita työystäviäni, sillä lastenkirjailijan elämä on myös paljon muuta, kuin pelkkää kirjoittamista. Nyt muutaman viikon päästä sulloudun toisen Pikkiriikin äidin, Ninka Reitun, kanssa pienelle luomisretriitille, jonka aikana olisi tarkoitus kehitellä huikeita ideoita, joista taasen voi toivon mukaan jalostaa huikeita kirjoja.

Prinsessa Pikkiriikki Helsingin Kirjamessuilla 2017
Ninka piirtää jokaiseen signeeraukseen! Uskomaton taituri <3. Kuva: Helena Pöyskö
Lastenkirjailijan ammatti on siis ehdottomasti työ, jossa ei lasketa työtunteja – tavallaan olen töissä ihan koko ajan, ihan kaikkialla: saunan lauteilla, nukkuessani, lenkillä ollessani ja kotitoimistolla istuessani.

Tämä kaikki ajatustyö kuitenkin tiivistyy muutaman tunnin kirjoitussessioon per päivä, sillä sen pidempään tekstiä on aivan turhaa yrittää luoda. Luova työ ei nimittäin tule väkipakolla, vaikka sitä voikin yrittää silloin tällöin hieman käskeä (ja joskus se toki onnistuukin).

Kun olen saanut päivän tekstit kirjoitettua, käyn yleensä lenkillä ja paneudun sen jälkeen muihin hommiin – edistän muita projekteja ja hoidan paperiasioita pois alta.

Helsingin Kirjamessujen ohjelma
Helsingin Kirjamessuilla Otavan lavalla. Kuva: Helena Pöyskö
Onko tämä työ sitten sitä, mitä kuvittelinkin? Kyllä se on, mutta yhden asian unohdin päiväunistani täysin – on aivan järjettömän ihanaa tavata pieniä lukijoita ja saada heiltä lukijapalautetta.

Joka ikinen kerta, kun saan viestin tai muutaman sanasen pieneltä lukijalta, se on onnea kuulkaas se. Eräs pieni prinsessa oli jopa järjestänyt Pikkiriikki-synttärit Pikkiriikki-kakulla – oih!

Ja entäs sitten tuo Naantalin reissun paras palaute? Se taisi tulla pieneltä pojalta, joka toivoi minut nähdessään, että esittäisin elokuvan. Koko kahdeksanvuotiaan asenteellaan hän istui etupenkkiin ja veti suunsa mutruun, mutta lopulta tuo pieni poika oli hyvinkin innoissaan Pikkiriikistä – pienestä tytöstä, joka rakastaa vaaleanpunaista. Ja hän halusi jopa kuulla lisää.

Mä sanon, että yksikään kehityskeskustelu yhdessäkään vakipaikassa ei ole koskaan tuntunut yhtä hyvältä.

<3 Hannele

5 Facebook-ryhmää, joihin sinunkin pitäisi kuulua

Facebook tarjoaa nykyään kaiken muun ohella myös kiinnostavia ammatillisia yhteisöjä, joista voi saada paljon apua ja tukea, mutta myös uramahdollisuuksia.

Näihin viiteen Facebook-ryhmään sinunkin kannattaa kuulua, mikäli mielit eteenpäin työelämässä


Hyviä Facebook-ryhmiä


Facebookin kiinnostavimmat ryhmät tällä hetkellä: 


1. Ompeluseura

Edit: Ompeluseura ei ota tällä hetkellä uusia jäseniä, joten linkit eivät toimi. Haluan pitää sen silti listallani, sillä se on minulle henkilökohtaisesti niin tärkeä ja toivon, että saatte mahdollisuuden liittyä mukaan joskus myöhemmin.  

Naisverkosto Ompeluseura on saanut paljon julkisuutta, eikä suotta. Siellä käydään kiinnostavimmat keskustelut, huikkaillaan kiinnostavimmista työpaikoista ja järjestetään myös kiinnostavimmat get-to-getherit. 

Ompeluseuran jäseneksi on tällä hetkellä tunkua ja siksi omaa paikkaansa joutuu jonottamaan, mutta tarjolla on myös alaryhmiä eri alojen mukaan – itse kuulun esimerkiksi kulttuurialan ja media-alan Ompeluseuraan. 

Ompeluseuran löydät täältä. Alakohtaisia ryhmiä kannattaa googlailla, tarjolla on ainakin viestinnän, markkinoinnin ja media-alan ompeluseura ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmä. 

2. Vauras nainen -yhteisö


Vauras nainen -yhteisössä on kiinnostavaa keskustelua sijoittamisesta ja vaurastumisesta. Siellä on myös aivan mielettömän kannustava ja innostava henki, ja jutut sopivat myös aloittelijoille. 

3. Rakkaudella, Hannele 

No hei – totta vehkeessä kannattaa kuulua myös Rakkaudella, Hannele -yhteisöön! Suunnittelen blogilleni vähän erilaista tulevaisuutta ja jos sinua innostaa olla mukana rakentamassa sitä, kannattaa liittyä Facebook-ryhmääni <3. Vinkkaan siellä myös paljon muuta sisältöä kuin vain blogitekstejäni, kuten kiinnostavia lehtijuttuja. 

4. Digitalist Network Developers

Digiaika muokkaa työelämää melkoisesti ja ei ole alaa, jota se ei koskettaisi. Siksi omasta työelämästään kiinnostuneen kannattaa seurata myös digialan keskustelua, sillä se tuo mukanaan mahdollisuuksia rohkeisiin vetoihin ja unelmahommiin. 


5. Future Female

Future Female – the next generation of excellence <3. Kiinnostavia naisia, kiinnostavia aloja ja isoa ajattelua. Superinspiroiva ryhmä!


<3 Hannele

Miten aloittaa sijoittaminen? Näin 20 euroa muuttuu 25 000 euroksi


Mielestäni sijoittamisen pitäisi olla oppiaine koulussa. Niin tärkeä asia se on tällä hetkellä etenkin meille, jotka todennäköisesti jäämme ilman eläkettä vuosikymmenien päästä. 

Sijoittamiseen ei vastoin yleistä luuloa tarvitse useita tuhansia ylimääräistä, vaan voit aloittaa ihan vaikka 20 eurolla kuukaudessa. Pääasia, että aloitat, sillä kuukausittain säästettynä tuo 20 euroa voi muuttua 25 000 euroksi, kunhan aloitat hyvissä ajoin. 


Sijoittamisen abc


Se hinta, minkä tänään maksat vaikkapa muutamasta ylimääräisestä kahvikupista kahvilassa, voi tehdä elämästäsi helpompaa tulevaisuudessa. Kunhan vain tiedät, mitä teet.

Sijoittamisessa kun ratkaisee ennen kaikkea aika – mitä nuorempana aloitat, sitä pienemmillä summilla saat itsellesi turvaa tulevaisuuteen. 

Itse sijoitan eläkerahastoa passiiviseen indeksirahastoon, tarkemmin sanottuna Nordnetin Superrahastoon*. Moni asiantuntija suosittelee passiivisia indeksirahastoja nimenomaan pitkän tähtäimen säästämiseen, sillä ne ovat suhteellisen turvallisia tapoja säästää. Tietysti kaikessa sijoittamisessa on aina oma riskinsä, mutta ilman riskiä ei ole tuottoakaan. 

Passiivinen indeksirahasto sijoittaa nimensä mukaisesti tietyn indeksin mukaan – esimerkiksi Superrahasto Suomi seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä, ja sijoittaa osingot uudelleen kasvu-osuuksien tavoin.

Kahvikupin hinnalla 25 000 euroa?


Jos esimerkiksi teet 200 euron alkusijoituksen rahastoon ja laitat sinne joka kuukausi 100 euroa, tulisit säästäneeksi tavalliselle pankkitilille 42 000 euroa 30 vuodessa. MUTTA jos säästät indeksirahastoon ja saat sille 7 prosentin tuoton (mikä on varsin realistinen tuotto-odotus), sinulla on 30 vuoden päästä 122 000 euroa eläkekassassasi.

Ja sillä 20 eurollakin tuotto-odotus 30 vuodessa on lähes 25 000 euroa. Ei hassummin neljän kahvikupin hinnalla.


Indeksirahasto on nimenomaan pitkän tähtäimen säästämistä – kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden pitkäaikaista touhua. Silloin hyödyt korkoa korolle -ilmiöstä parhaiten ja saat parhaan tuoton sijoituksellesi.

Haluan, että teette itse omat sijoituspäätöksenne ja muistutan, että en ole alan ammattilainen, vaan tavallinen (joskin asioihin perehtynyt) säästäjä. Vinkkaan kuitenkin, että vähintä mitä voit tehdä, on aloittaa sijoittamisen ja raha-asioiden hallinnan opiskelu. Toivon todella, että jokainen teistä näkee hieman vaivaa ja opiskelee itselleen paremman talouselämän, sillä rahan puute tuo niin paljon kurjaa mukanaan. Tietystikään pelkällä opiskelulla ei saa rahaa, mutta ne tuovat ideoita ja tietoa siitä, miten omaa taloutta kannattaisi hallita ja se jos mikä, on tärkeää. 


Sinua voisi kiinnostaa myös:


Onko äitiys este työelämälle? 10 syytä, miksi lisääntyminen boostaa uraasi

Äitiys ja työelämä yhdistetään yleensä negatiivisesti – tiput kelkasta, ei ole enää aikaa, lapsi vie kaiken huomion, sinua ei haluta ylentää ja jaadijaadijaa. 

En sano, etteikö tässä kaikessa voisi olla perää. Aivan varmasti huonoja kokemuksia on vaikka kuinka. Mutta tiedättekös, että myös niitä hyviä kokemuksia löytyy, sillä vanhemmuus voi tuoda eloon paljon myös työmahtavaa? Tai se voi tuoda, jos annat sille mahdollisuuden. 

(Ja niin tämähän on sitten vain minun mielipiteeni ja yhden äidin näkökulma ja jii än ee, jii än ee kaikki mielensäpahoittajakommentit). <3

Miten raskaus ja äitiys vaikuttavat uraan
Kun kaikki vasta alkoi <3. Kuva: Helena Juvankoski

Näin äitiys on buustannut omaa työelämääni: 


1. Aikaa on tasan tarkkaan vain yhden pysähdyksen taktiikkaan ja jollain kumman ilveellä saat sen avulla paljon enemmän aikaiseksi kuin ennen. Outoa, mutta totta. 

2. Aikaa on myös vain ja ainoastaan järkeville ihmisille. Ei perselehmille. 

3. Mutta jos on pakko, niin kestät myös niitä perselehmiä. Sillä let's face it – hiukkasen on kärsivällisyys- ja neuvottelutaidot kehittyneet sitten viime näkemän. 

4. Kun palaat työelämään, palat yhtäkkiä halusta tehdä jotain aivan uutta tai haluat viedä nykyisen työsi niin sanotusti nextille levelille (sori tämä kamala bisnesjargonilmaus). Ehkä siksi niin moni tuore vanhempi vaihtaa työpaikkaa tai ammattia? 

5. Tauko työelämästä antaa hengähdystauon, joka aika usein tuo ajatuksia mukanaan siitä, mitä minä ihan oikeasti ja aidosti haluaisin tehdä työkseni. Mikäli pyörit näiden ajatusten kanssa, kannattaa lukaista tämä postaus: Kaikki on hyvin, mutta et kuitenkaan ole onnellinen? 

Pikkumies viikon vanha ja äiti kaksmiljoonaa viikkoa nuori. Kuva: Helena Juvankoski
6. Lounastunti nousee aivan uuteen asemaan elämässäsi, etkä todellakaan jätä sitä IKINÄ väliin. Se tunne, kun saa syödä rauhassa! Yksin! Hitaasti! Orgasmi <3. Säännöllinen syöminen vaikuttaa kuitenkin myös vireystasoon JA tekee elämästä hauskempaa. Mikä win-win (taas ällöttävää bisnesjargonia, olen pahoillani). 

7. Todella moni äiti perustaa yrityksen tai tekee jonkin muun suuren, ammatillisen avauksen äitiyslomalla. Esimerkkejä löytyy pilvin pimein, Suomessa esimerkiksi Nosh Organics ja Blogirinki Media on perustettu lasten ollessa pieniä. 

8. Haluat, että työelämäsi mukautuu muuhun elämään, ei toisin päin. Ja tämä on usein huomattavasti hedelmällisempi tapa katsoa työelämää, sillä näin sitä tulee tehtyä tehokkaasti ja intohimolla, mikä on usein parempi tapa työskennellä. Mielestäni ei kannata kytätä kellokorttia, vaan työn tuloksia. 

9. En tiedä muista, mutta ainakin minusta on tullut rohkeampi äitiyden myötä. Uskon itseeni enemmän ja olen valmis tarttumaan uusiin juttuihin hanakammin.  Olen myös armollisempi itselleni ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin – virhe ei ole kuolemahäpeä, eikä siinä ehdi niin kieriskelemäänkään. 

10. Lapsiin kuluu rahaa. Paljon. Että on pakko tehdä paljon töitäkin. 

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? 

Ja en nyt väitä, että kaikki nämä muutokset olisivat mahdollisia vain ja ainoastaan äitiyden kautta, sillä tämä postaus käsitteli sitä, miten minä olen kokenut muutoksen. 





Miten keskittyä paremmin?

Keskittymiskyky herpaantuu helposti kiireen ja hälinän keskellä, mikä on tietysti erityisen hankalaa juuri silloin, kun hommia pitäisi saada tehtyä hyvällä teholla.

Sain siitä viime viikolla oman maistiaiseni jälleen kerran, kun otin ja juhlin synttäreitäni (mistä olikin enemmän juttua Instagram Storiesin puolella), viimeistelin kahta kirjaa ja sain ilokseni tehdä muutakin sisältöä vaikka ja kuinka. Niin ja huomasitteko nämä ihanat uutiset? PING-asiantuntijaverkosto on saanut uusia jäseniä. :)

Minulla on omat tehokeinoni keskittyä silloin, kun asioita on saatava hoidettua tehokkaasti ja päässä helisee tuhatkunta juttua.

Stressi vaikuttaa keskittymiskykyyn
Ja muista syödä, vaikka olisi miten kiire!

1. Tee to do -lista ja numeroi se


Yksi tehokkaimpia keinojani keskittyä yhteen asiaan kerrallaan on kirjoittaa to do -lista, mutta myös numeroida se. Kun tiedän, että kaikki tärkeä on paitsi paperilla myös oikeasti tehtäväjonossa, voin keskittyä oleelliseen.

2. Yritä löytää rauhallinen työpiste


Joku ääliö jauhaa purkkaa viereisessä pöydässä. Siis sehän on aina JUST se tilanne, kun yrität koota ajatuksiasi ja olla tehokas. Tai sitten hyräilee, hälisee, musiikki soi, joku paukuttaa auton ovia tai tööttäilee. Voihan arghs.

Jos rauhallisen työpisteen löytäminen on mahdoton tehtävä, laita luurit korviin ja kuuntele esimerkiksi hiljaisuutta tai vaikkapa aaltojen rauhoittavaa kuohuntaa. Valmiita listoja löytyy esimerkiksi Spotifyn kätköistä.

3. Meditoi hetki


Niin, silloin kun kiire on suurin, voi olla vaikeinta pysähtyä. Mutta jos et pysty keskittymään paniikiltasi, se voi olla järkevää.

Yritä siis olla edes hetki hiljaa ja kuunnella omia ajatuksiasi, hengitystäsi. Hyvä idea on vaikkapa hengittää rauhallisesti ja pitkään samalla, kun luettelet ja visualisoit mielessäsi numerot sadasta yhteen.

Kun tekemistä on paljon, hengitys muuttuu helposti pinnalliseksi ja vahvistaa paniikkia. Kun hengität syvään ja rauhallisesti, pystyt kontrolloimaan päätäsi paremmin.


4. Hiljennä puhelin, some ja sähköposti


Mikään, siis MIKÄÄN, ei vaikuta keskittymiskykyyn enemmän kuin jatkuva BLING-ääni jostain. Oli kyse sitten puhelimen viestiäänestä, saapuvasta sähköpostista tai Facebookista, äänen kuullessasi sinun on pakko käydä katsomassa, mistä on kyse.

Silloin, kun elämä vaatii keskittymistä, kannattaa viedä kaikki mahdolliset häiriötekijät pois lähettyviltä.

5. Muista pitää taukoja


Keskittyminen on erityisesti kiireen keskellä varsin raskasta touhua. Siksi on välillä hyvä pitää nopea tauko, vaikka se tarkoittaisi vain vessassa käyntiä tai pientä taukojumppaa. Olen huomannut, että myös työpisteen siirtäminen toiseen paikkaan on varsin tehokasta, mikäli siihen on mahdollisuus.

Sinua voisi kiinnostaa myös:




Ps. Synttäripäiväni sujui aivan ihanasti hotelli Kämpissä uroon kanssa, kiitos kysymästä. Olen niin järjettömän onnekas, kun olen saanut elämääni noin huomaavaisen aviomiehen. <3 Siitä lähettelin tarinoita Instagram Storiesin puolella, missä on enemmän asiaa henkilökohtaisesta elämästäni. Instagram-tiliäni pääset seuraamaan täältä. 





Linkkivinkki: Haluaisitko osallistua ilmaiseen elämäntapavalmennukseen?

Millaista elämäntapavalmennuksessa on? Onko siinä mitään järkeä? Miksi maksaisin siitä, että joku pohtii elämääni, kun voin ihan hyvin tehdä sitä ystävieni kanssa?

Onkohan siitä noin seitsemän vuotta aikaa, kun istuin hieman partaani tuhahdellen istuin elämäni ensimmäiseen valmennukseen. Olin työkeikalla ja katselin muita osallistujia hieman säälien – voi raukat, toivottavasti eivät tule höynäytetyksi.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Elämäntapavalmennuksessa saa selkiytettyä omaa elämäänsä ja myös työkaluja, miten siitä voisi tehdä onnellisemman. Kuva: Kuva: Anete LūsiņaUnsplash 
Vuosien varrella olen osallistunut useaan elämäntapavalmennukseen ja olen saanut niistä aivan uskomattoman paljon rohkaisua, toivoa ja keinoja omien unelmieni toteuttamiseen. Selkeimmin tämä näkyy varmasti ammatillisella puolella, sillä tuolloin ensimmäisellä valmennuskerralla kirjoitin pienelle lappuselle haluavani "isona" lastenkirjailijaksi. Sehän oli aivan utopistinen haave, vailla mitään todellisuuspohjaa, mutta täällä sitä ollaan pohtimassa seuraavan teoksen juonenkaaria.

Mitäpä, jos vaikka kokeilisit? Kuva: Anete LūsiņaUnsplash
Siksi halusin vinkata teillekin Valmentamon järjestämistä ilmaisista (!) luennoista, joissa etsitään omia vahvuuksia ja annetaan työkaluja, miten se uusi ura tai parempi fiilis voisikaan olla saavutettavissa. Kuten minä, tekin voitte aluksi istuskella takapenkissä hieman partaanne naureskellen, mutta olen aika varma, että saatte mukaanne muutakin kuin hyvät naurut. <3

Suosittelen siis kokeilemaan, vaikka ihan kerran vain! :)

Valmentamon ilmaiset valmennukset näet täältä. 

Sinua voisi kiinnostaa myös:






Haluaisitko tietää minusta enemmän? Instagramissa luvassa henkilökohtaisempaa höpötystä

Olen saanut palautetta, että blogiin kaivattaisiin enemmän asiaa minusta itsestäni. En ole hirveän hyvä esittelemään naamaani täällä sivuilla, mutta Instagramin puolella on Instagram My Story, joka on mielestäni ihana juttu. Katselen muiden elämää mielelläni sitä kautta ja siksi se omakin kynnys höpötellä hölmöyksiä on huomattavasti madaltunut.

Jos siis haluat seurata tätä lastenkirjailijan eloa hieman enemmän, niin Instagram-tilini löydät täältä @hannelelampelaofficial



Käytättekö te Instagram Stories -tykitystä? Olisipas kivaa, jos vinkkaisitte omia kanavianne tuohon alle :).

<3 Hannele

Unelmien uratarinat: Virtuaaliassistentti Hanna Siltamäki työskentelee kotoa käsin minne tahansa

Muistatteko, kun kirjoitin, että vain taivas on rajana, kun keksitte osaamisellenne ja ammatillenne uusia toimintatapoja? Elämme sellaista aikaa, ettei ole pakko enää valita perinteisten ammattien joukosta sitä mieleisintä, vaan voit myös keksiä itsellesi aivan uuden ammatin.

Näin on tehnyt virtuaaliassistentti Hanna Siltamäki, joka on koulutukseltaan merkonomi, osastonsihteeri ja sanataideohjaaja (Hannan sivut löydät täältä). Ennen yrittäjyyttään hän on kartuttanut varsin monipuolisen työhistorian, mikä on varmasti suuri plussa virtuaaliassistentin hommissa. Palkkapussi on kiertänyt muun muassa kirjastossa, valokuvaamossa, tilitoimistossa ja sairaalassa. Mielestäni aivan mieletön esimerkki siitä, että erilaisistakin työkokemuksista voi syntyä yksi työ, missä näistä kaikista on hyötyä.

Pyysin Hannaa kertomaan enemmän työstään. Olen varma, että tällainen idea kiehtoo teistä monia! :)

Mitä, jos toimistosi näyttäisikin tältä? Virtuaaliassistentti työskentelee kotoa käsin. Kuva: Gabriel Beaudry /Unsplash


Miten päädyit virtuaaliassistentiksi?


Saatuani monenlaista työkokemusta ja koulutusta, huomasin saavani helpommin asiakkaita freelancerina kuin haastatteluja työhön. Yrittäjien oli paljon helpompi palkata freelanceria satunnaisiin keikkoihin kuin kokoaikaista työntekijää.

Aloitin taipaleeni samalla kun yritin etsiä töitä. Alussa tein sisällöntuotannollisia töitä kirjoittamalla hakukoneoptimoituja artikkeleita sekä sähköposteja. Vähitellen kuitenkin sain myös muita töitä ja aloin kutsua itseäni virtuaaliassistentiksi. Lähdin yrittäjyysvalmennukseen ja sen jälkeen aloin yrittäjäksi.


Miten alkutaipale lähti käyntiin?



Aloitettuani virallisesti virtuaaliassistenttina, minulla oli jo valmiina asiakkaita ja näkyvyyttä sekä Googlessa että sosiaalisessa mediassa.Asiakkaani alkoivat löytämään minut erilaisten sivustojen ja linkkien ansiosta, joita olin jakanut eri kanaviin jo yli puoli vuotta.

Tällä hetkellä minulla on muutamia vakituisia asiakkaita sekä satunnaisia projekteja ja kyselyitä tulee aika ajoin lisää.

Milloin tiesit, että virtuaaliassistentin palveluille on kysyntää? 


Vuonna 2016 ryhdyin toimimaan freelancerina samalla kun etsin töitä. Liityin erilaisiin yrittäjille suunnattuihin Facebook-ryhmiin, joissa huomasin monien tarvitsevan apua. Aloin siellä keskustelemaan aktiivisesti ja auttamaan yrittäjiä. Vähitellen aloin saada asiakkaita.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?



Aamuisin vastaan sähköposteihin, lähetän laskuja ja muita suunnitelmia. Kirjaan aamuisin itselleni päivän työtehtävät ja vedän yli aina kun saan tehtävän tehtyä. Tämä tehostaa ajankäyttöä kun tiedän aina mitä pitää tehdä.

Kahvin jälkeen aloitan asiakkaiden työt. Virtuaaliassistenttina olemisen ihania puolia on se, että jokainen päivä on erilainen. Jokainen asiakas ja yritys on erilainen, joten myös työtehtävät vaihtelevat.

Kun saan päivän työt tehtyä, hoidan omaa sosiaalista mediaa bloggaamalla, tubettamalla ja kommentoimalla erilaisissa Facebook-ryhmissä. Itselläni on myös muutamia Facebook-ryhmiä ylläpidettävänä, joten näitä hoidan töiden lopussa ja toisinaan iltaisinkin.


Miksi juuri virtuaaliassistentti? Eikö perinteisessä toimistossa olisi helpompaa ja turvallisempaa työskennellä? 


Tavallaan ajauduin vähitellen tekemään töitä kotona, mutta se on ollut itselle myös salainen haave aina. Saan olla lähempänä perhettäni ja olla läsnä lapsille jos he minua tarvitsevat.

Olen ollut monissa toimistoissa töissä ja aina tunsin kuulumattomuutta. En oikein kuulunut vain yhteen toimistoon. Virtuaaliassistenttina voin tarjota asiakkaille juuri niitä työtehtäviä mitä itse haluan tehdä. Pidän itseni kehittämisestä ja opiskelen aihetta koko ajan lisää. Kun maailma muuttuu, muutun sen mukana. Tulevaisuudessa tarjoan erilaisia palveluja yrittäjille.

Olen monitoiminainen, joka haluaa auttaa niin montaa ihmistä kuin ehtii. Kaikkia en pysty asiakkaana auttamaan, joten autan myös yrittäjiä videoiden ja blogin muodossa.


Uskotko, että virtuaaliassistenteille voisi olla tilausta enemmänkin?



Uskon, sillä yrittäjät eivät ehdi tehdä kaikkea. Yrityksiä perustetaan koko ajan lisää ja suurin osa on yhden henkilön yrityksiä. Yrittäjillä ei ole resursseja palkata työntekijöitä, mutta sosiaalisen median muutoksissa on pakko olla mukana. Yrittäjien on helpompi ulkoistaa osa töistä virtuaaliassistentille kuin palkata kokoaikainen työntekijä.

Maailma muuttuu ja työtehtävät sen mukana. Virtuaaliassistentti vastaa sihteeriä, joka tekee töitä etänä. Virtuaaliassistentti on usein itse yrittäjä, jolloin myös ymmärtää yrittäjän vastuuta ja siten pystyy auttamaan tehokkaasti.

Jos haluaisi itsekin työskennellä virtuaaliassistenttina, miten kannattaisi lähteä liikkeelle? 


Ensimmäisenä kannattaa miettiä omaa kokemusta ja taustaa. Mitä työtehtäviä osaat tehdä? Mitä työtehtäviä haluaisit tehdä? Sen jälkeen kannattaa ostaa oma verkkotunnus ja alkaa blogata juuri niistä töistä, joita haluaa tehdä.

Mikä voisi olla hyvä tausta ja koulutus virtuaaliassistentille? 

Kaupallinen koulutus on hyvä perusta, sillä virtuaaliassistenttina joudut myymään sekä omia palveluja että jollain tavalla auttaa myös asiakkaitasi.

Virtuaaliassistentit voivat tehdä töitä laidasta laitaan. Toiset tarjoavat tavanomaisia toimistotöitä esim. kokousten järjestäminen, matkojen varaus, asiakirjojen kirjoittaminen jne.
Itse keskityn bloggaamiseen, sisällöntuotantoon sekä sosiaaliseen mediaan, mutta tarpeen tullen autan myös muissa töissä.

Mitkä asiat ovat vieneet sinua eniten eteenpäin urallasi?  

“Tarve tehdä työtä" sai minut aloittamaan freelancerina. Halusin auttaa ihmisiä ja vähitellen eteen tuli uusia mahdollisuuksia.

Opiskelin itsenäisesti ulkomaalaisia ja suomalaisia verkkokursseja ja -valmennuksia. Olin näiden oppeja tiennyt jo aiemmin, mutta kun luin ne verkkokurssina, alkoi tapahtumaan muutoksia yhä vain enemmän.

Myös ystävät ja perhe ovat sivusta seuranneet ja tsempanneet. 


Mikä on haastavinta työssäsi?

Vapaa-ajan, perhe-elämän ja työn yhdistäminen välillä on haastavaa. Työt saattavat jatkua joskus myös iltaisin, sillä sosiaalinen media ei koskaan nuku.


Missä haaveilet olevasi 10 vuoden päästä?

Haaveilen vakiintuneesta asiakaskunnasta sekä muutamasta ystävästä, jotka auttavat virtuaaliassistentteina lieventämään työtaakkaani.


Paras vinkkisi oman yrityksen perustavalle?