Sisällön tarjoaa Blogger.

Miten unelmia toteutetaan?

Voiko unelmasta tehdä totta? Olen arvatenkin elävä todiste siitä, että kyllä vain – se on mahdollista. Tässä postauksessa käyn läpi sen, miten kaikki tapahtui omalla kohdallani.

Taas tänään nipistin itseäni kun tajusin, että tässä sitä tehdään just sitä, mistä aina haaveilin – työllistän itse itseni ja kaiken kukkuraksi saan olla lastenkirjailija, mikä on aina ollut yksi suurimmista unelma-ammateistani. Aivan uskomaton fiilis.

Äitiyslomalla oli enemmän aikaa omille ajatuksille – jopa after baby!

Oman unelmani toteutuminen lähti liikkeelle parisen vuotta sitten, kun aloin haaveilun sijaan tehdä asioista hieman konkreettisempia. Siitä, miten se tapahtui, voit lukea vaikkapa täältä. Käytännössä kuitenkin erittelin selkeästi paperille sen mistä oikeasti haaveilen ja hyvin selkeästi – jos eläisin unelmaani, millaista se tarkalleen ottaen olisi?

Lisäksi listasin missä olen hyvä, millaisia asioita teen ilman, että kukaan maksaa niistä ja mistä asioista minulla on kokemusta – tutkailin siis eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia (niitä hullujakin). Tämä vaihe tosin kesti aika kauan, sillä se on aikaa vievä prosessi, mutta yhdestä asiasta olin varma heti alussa – lastenkirjailijan ammatti olisi minulle parasta, mitä voisi olla.

Vielä vuosi sitten toivoin rohkaisuryyppyä unelmapullosta ja pohdin, milloin uskaltaisin tehdä irtioton, koska asuntolaina ja muut velvollisuudet.

Konkreettisia siirtoja lähdin tekemään aika pian lapseni syntymisen jälkeen. Minulla oli äitiyslomalla kunnolla aikaa omille ajatuksille ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, vaikka vauva-arki olikin välillä aika haastavaa. Silloin kirjoitin elämäni ensimmäisen lastenkirjan käsikirjoituksen ja kun teksti oli valmis lähetin sen muutamaan kustantamoon jääden odottamaan vastausta.

Olin noin 99,99 prosenttisen varma, että hylsykirje sieltä tulee jos sitäkään, mutta eipäs tullutkaan! Kun sain ensimmäisen soiton Otavalta pompin kattoon varmaan kuukauden ja siitäkin vielä vuoden verran eteenpäin olin edelleen pöllämystynyt. Koko homma tuntui täysin käsittämättömältä ja olin aika pyörällä päästäni, sillä kun yksi suurimmista unelmista toteutuu, sitä ei vain tajua, vaikka kuinka yrittäisi. Ja onhan se käsittämätöntä – käytännössä on helpompaa päästä Voice of Finlandin finaaliin kuin kirjailijaksi.

Se tunne, kun pitelet ensimmäistä kertaa käsissäsi omaa unelmaasi – aivan käsittämätön tunne. 
Samoihin aikoihin sain myös Gummerukselta kiinnostuneen viestin Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -kirjaideastani. Käytännössä siirryin siis haaveilijasta kahden kustannussopimuksen tehneeksi kirjailija-aluksi noin puolessa vuodessa. Voin kertoa, että tässä vaiheessa oli jo käsivarsi punaisena nipistelyn määrästä.

Viimeisen harppauksen kohti unelmaani tein nyt vuodenvaihteessa, kun tein päätöksen siirtyä itse työllistämään itseni. Tai käytännössä päätös tehtiin puolestani, kun firma ilmoitti jälleen kerran yt-neuvotteluista. Omalle itselle ja kotoa työskentely on ollut pitkään toiveena, koska minulle on tärkeää, että saan itse päättää asioistani ja että työni on mielekästä. Että voin ideoida vapaasti ja lähteä toteuttamaan sellaisia asioita, joihin itse uskon.

Ja nyt! Nyt siitä hetkestä, kun ryhdyin unelmoinnin lisäksi konkreettisiin tekoihin on kulunut noin kolme vuotta ja jokin aika sitten solmin kolmannen kustannussopimukseni – uusi kirja ilmestyy näillä näkymin ensi syksynä. Pää saa rauhassa puskea uusia tarinoita ja ideoita, sillä nyt minulla on niille aikaa – ihan kuten joskus unelmoinkin. Aamulla herättelen rauhassa itseni ja vien lapsen päiväkotiin ilman kiirepaniikkia ja teen työtä, jonka itse koen tärkeäksi ja antoisaksi – ai hallelujah mää sanon. Vaikka olen vasta alussa tällä taipaleellani, ratkaisu omaksi pomoksi ryhtymisestä on ainakin tällä hetkellä todella toimiva.

Unelmoikaa ihmiset hulluja ja sen jälkeen tehkää jotain konkreettista niiden eteen. Oli se sitten yksi sähköpostiviesti tai vaikkapa luonnostelma paperille, se kannattaa. Vaikka kaikki eivät saa kustannussopimusta, olen ihan varma, että yrittäminen kannattaa ja se vie aina ainakin hitusen lähemmäs sitä omaa haavetta – unelman toteuttamiseen kun on useampi kuin yksi reitti, se on vain löydettävä.


Ps. Haluan loppuun muistuttaa, että vaikka ammatillisesti elän elämäni onnellisimpia hetkiä tähän asti, tällä puolen ruutua on myös huolia ihan riittämiin. Eli ei – elämäni ei edelleenkään ole täydellistä kiiltokuvaa. Ehkä elämä ei koskaan olekaan täysin täydellistä tai sitten se on mun seuraava unelmani. ;)

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Ei kommentteja