Sisällön tarjoaa Blogger.

Unelmien uratarinat: Kukkaruokakirjailija Tekla Wannas

Tekla Wannas on televisiostakin tuttu ruokataituri, jonka monipuolinen osaaminen on hämmästyttänyt minua pitkään – hän ei tee pelkästään ruokaa, vaan taideteoksia, joihin hän yhdistää sekä viherpeukalonsa että sokerisormiensa lahjakkuutta. 

Teklan uunituore teos Kukkamakuja ilmestyi juuri. Siinä yhdistellään syötäviä kukkia herkullisiin ruokiin ja juomiin. Juhlan kunniaksi halusin haastatella Teklaa myös tänne blogin puolelle etenkin koska uskon, että aika moni teistä jakaa hänen intohimonsa hyvään ruokaan ja kukkien kauneuteen, vai mitä?


Aurinkoisen Teklan uunituore teos Kukkamakuja on nyt kaupoissa. Sen voi ostaa omakseen vaikkapa täältä.
Kuva: Noora Qvick 

1. 
Kerro ensin lyhyesti itsestäsi?


Olen syntynyt Espoossa ja viettänyt siellä myös lapsuuteni, mutta yläasteen kävin Aitoossa Anna Tapion koulussa. Olen asunut useassa eri maassa joko opintojen tai työn vuoksi, mutta lopulta koti-ikävä voitti ja muutin Pälkäneelle, jossa olen viettänyt paljon lapsuuteni kesiä. On ihanaa, että lähellä kotiani on muun muassa Suttisen marjatila, Katajan lihan lähikauppa, Rönnvikin viinitila ja Heikkilän juustola – saan siis olla herkkujen ympäröimänä. 

Tällä hetkellä työskentelen leivonnaispakasteiden markkinoinnissa Lantmännen Unibakella, joista monille tuttuja ovat varmasti esimerkiksi Vaasan, Vaasan Kotiuunin ja Schulstad-tuotemerkin tuotteet. Saan viettää useamman päivän viikosta uunituoreen pullan tai leivän tuoksussa joko tuotekuvausten tai reseptiikan kehittelyn vuoksi, mikä on ihanaa. 

Suloisen syreenigraniten ohje löytyy Kukkamakuja-kirjan sivuilta. Kuva: Noora Qvick


2.
Mistä keksit yhdistää kukat ja ruoan?

Jo ravintolassa työskennellessäni pidin kovasti syötävistä kukista ja mielestäni ne olivat ehdottomasti osa kaunista esillelaittoa. Tuolloin mietin, eikö niistä saisi enempää irti. Kukkamaut olivat pääosin teollisesti valmistettuja uutteita, kuten ruusuvettä ja appelsiininkukkavettä. Mielestäni maut ei olleet aitoja ja halusin tutkia itsekseni asiaa lisää. 

Lähdin opiskelemaan ulkomaille ensin kandiksi ja sen jälkeen maisteriksi. Opintojen ohessa pääsin lukemaan tieteellisiä julkaisuja syötävistä kukista ja etsin tietoa myös ihan perinteisesti netistä. Kukkien ravintoarvotietoja ei juurikaan löytynyt, joten päätin keskittyä syömäkelpoisuuteen ja makujen etsimiseen. Kokoajan minulla oli tunne, että kukista on paljon enemmän kuin pelkäksi koristeeksi. 

Lopulta päädyin Turkkiin noin seitsemän vuotta sitten ja siellä söin tuoreista ruusunterälehdistä tehtyä hilloa. Siitä ymmärsin, että terälehdet on prosessoitava tietyllä tavalla, jotta niistä saadaan makuja irti. Sen jälkeen työstin asiaa ja kevään tullen lähdin kokeilemaan, miten kukkia voisi käyttää. 


3
Miten olet päätynyt urallasi tähän pisteeseen?

Ravintola-alan kokemus ja korkeakouluymmärrys ovat auttaneet isosti asiassa. Prosessi on ollut sinänsä pitkä, sillä olen käyttänyt vapaa-aikaani kirjan kirjoittamiseen ja aiheen tutkimiseen. 


Halusin oppia syötävistä kukista kaiken ja tietoa oli hyvin rajoitetusti saatavilla, siksi itseoppiminen on ollut tärkeää. Lisäksi mietin mitkä voisivat olla kuluttajaläheisiä reseptejä ja millaisia kukkia moni uskaltaisi kokeilla. Sen mukaan valitsin syötäviksi kukiksi esimerkiksi horsman ja pihasyreenin, jotka ovat monellekin tuttuja. 

Tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen matka, josta olen itse oppinut myös paljon asioita aina projektinhallinnasta maitohorsman monipuoliseen makumaailmaan. Kaikkien kirjan kukkien maut ovat uskomattoman monimuotoisia – esimerkiksi pihasyreeni maistuu vahvasti kirsikalle, pihlajanmarjalle ja punaisille marjoille. 


4.
Mistä unelmoit seuraavaksi?

Unelmoin hyvästä työurasta ja  siitä, että saan olla tyytyväinen ja nauttia elämän tuomista ja antamista asioista. Toivon myös voivani iloita enemmän läheisten seurasta, ulkoilmasta ja hyvästä ruoasta. 

5.
Miten sinusta tuli ruokakirjailija? 

Olisikohan ensimmäinen kirja ollut ihan vain päähänpisto, joka piti saada läpi. Sen jälkeen totesin, että ei enää ikinä! Tuore teokseni Kukkamakuja on harkitumpi ja aihe on sellainen, että olen pohtinut sitä pitkään, joten pitihän sitä sitten kuitenkin lähteä tekemään. 


Tein aineiston syksyllä 2015 loppuun ja tarjosin ideaa sen jälkeen kustantamoille. Kevään 2016 painoaikataulut olivat jo täynnä, siksi teos on nyt kirjakaupoissa. Olen tosin ihan tyytyväinen, että teoksen ilmestyminen venähti vuodella, sillä mielestäni kiinnostus syötäviin kukkiin on kasvanut vuodessa paljon. 

Projekti ei olisi tosin onnistunut ilman hyvää onnea! Tapasin vuosia sitten juhlissa lahjakkaan kuvaajan Noora Qvickin ja pyysin häntä kuvaamaan yhteistä projektia. Onneksi yritteliäs Noora suostui, sillä en tiedä miten olisin onnistunut ilman hänen osaamistaan – oma kuvausjälkeni ei riitä ja lisäksi hyvä stailaaminen ja esillepano vaatii paljon työtunteja. Nooralla on silmää sille, mikä näyttää hyvältä ja mitä pitää muuttaa. 

6.
Mikä sinua inspiroi?

Luonto, ruoka, läheiset ihmiset ja oikeastaan kaikki, mitä ympärilläni on. Kaikkialla on kuitenkin niin paljon nähtävää ja koettavaa, ihan tutuissa ja päivittäisissäkin asioissa. 

Viikonloppuisin kannattaa nauttia hyvällä omallatunnolla esimerkiksi pitkistä aamupaloista ja brunsseista – hyvät hetket lisäävät hyviä hetkiä. 

7.

Miten kehität reseptisi?

Työssäni Unibakella ajattelen kaupallisemmin ja lähden etsimään uusia ratkaisuja hyvien kokemusten avulla. On tiedettävä mitä kuluttajat haluavat, millaista valikoimaa markkinoilla jo on ja mitä sieltä puuttuu. Kokeilemalla rohkeasti erilaisia ratkaisuja löydän sen, joka on toimivin, sillä aina sitä ei tiedä, ennen kuin kokeilee. 


Kirjailjana taasen teen sen, minkä itsen koen kauniiksi ja hyväksi. Se on projekti, jonka sisällön haluan suunnitella oman luovuuteni ehdoilla. Jatkuvaa kokeilemistahan reseptiikan kehittäminen on kirjaakin tehdessä, mutta kokemuksen myötä tulee aina vain vähemmän huteja. 


8.
Kumpi on tärkeämpää, koulutus vai työkokemus?


Kumpikin on tärkeitä. Koen että kumpaakin tarvitaan, mutta koulutus ei kanna mikäli työn tekemiseen ja jatkuvaan oppimiseen ei ole intoa. Hyvä työ on sellainen, jossa voi jatkuvasti oppia ja kehittää itseään, näin pitää itsensä myös hyvin mukana työmarkkinoilla.


9.

Missä asiassa haluat kehittyä seuraavaksi?


Minulla on kova tarve kehittää itseäni jatkuvasti. Nautin siitä, että opin uutta ja saan näkyviä ja hyviä ratkaisuja aikaiseksi. Ihmisen ei pitäisi lopettaa uusien asioiden opettelua koskaan, liittyi se sitten työhön, ihmissuhteisiin tai harrastuksiin. Nyt tosin ei ole esimerkiksi uutta kirja-aihetta opeteltavana :D Toki varmasti kokeilen ja nautiskelen kevään ja kesän kuluessa uusia kukkareseptejä.



10.

Mitkä taidot ovat mielestäsi tällä hetkellä sinulle tärkeimpiä?


Uuden oppiminen ja sisäistäminen, sekä uteliaisuus uusia asioita kohtaan ja ympärillä olevien asioiden seuraaminen. 



11. 


Jos haluaa päätyä samaan kuin sinä, mitä kannattaa tehdä – mitä opiskella, minne pyrkiä töihin?


Apua, mikä kysymys... Luulen, että peruskoulutuksen ja osaamisen hankkimisen lisäksi tärkeää on jatkuva uteliaisuus ja läsnäolo kaikessa tekemisessä – erityisesti niissä asioissa mitkä kokee tärkeäksi, oli se sitten työtä tai läheisten kanssa oloa. Asioiden sisäistäminen ja virheistä oppiminen on myös erittäin merkittävä osa kehittymistä. 


Mikäli jokin asia kiinnostaa, siihen kannattaa panostaa ajallisesti. Ikinä ei tiedä mihin se johtaa.


Sinua voisi kiinnostaa myös:


Ei kommentteja