Sisällön tarjoaa Blogger.

Mitä menestys tarkoittaa?

Mitä menestys on? Monelle se on paljon rahaa, suosiota ja rokkikukkoilua. Sanotaan, että raha ei tuo onnea ja se on kai totta niin kauan, kun rahaa käyttää vääriin asioihin. Korkea asemakaan ei tee onnelliseksi, vaikka sitä niin monet tavoittelevat – moni on onnellinen aivan tavallisessa päivätyössä sellaisen asian äärellä, mikä on itselle tärkeä. Silloin ei edes kannata lähteä tavoittelemaan sellaista, mikä muiden silmissä näyttää menestyksekkäältä. On oltava pokkaa toteuttaa juuri sitä omaa menestystarinaa.

Minulle menestys on ennen kaikkea...

Kuva: Dominka Montonen-Koivisto/ DMK Photography
...sitä, että saan tienata elantoni työstä, jonka tekeminen on suurimmaksi osaksi mielettömän ihanaa.
...sitä, että minulla on aikaa ja energiaa olla paras äiti ja vaimo perheelleni, paras sisko, tytär ja ystävä muille rakkailleni.
...sitä, että olen myös paras ystävä itselleni. 
...sitä, että elämässäni on hyviä hetkiä enemmän kuin huonoja. 
... sitä, että minulla on rakkaita ihmisiä ympärilläni, jotka myös rakastavat minua takaisin.
...sitä, että minulla on aikaa ja rahaa hemmotella itseäni ja rakkaitani säännöllisesti. 
...sitä, että jokainen päivä on hieman erilainen. 
...sitä, että elämässäni on hyvää fiilistä. 
...sitä, että minulla on aamulla aikaa köllötellä kikattelevan pikkumiehen vieressä. 
...sitä, että minun ei tarvitse huolehtia raha-asioista. 
...sitä, että minulla on aikaa ja rahaa auttaa myös muita. 
...sitä, että minulla on voimia paitsi unelmoida, myös toteuttaa unelmia. 
...sitä, että pääsen vihdoinkin vessaan ilman jälkikasvua tai Nukanakkia (ja ei, vielä ei todellakaan olla näin pitkällä). 

Mitä menestys on sinulle? Älä anna ulkopuolisten päättää, sillä sinä itse tiedät paremmin. Ole siis rohkea. 

<3

Voiko tämä asento muuttaa elämäsi?

Elekielemme vaikuttaa paitsi ihmisiin ympärillämme, myös meihin itseemme. Näin kertoo sosiaalipsykologi Amy Cuddy, jonka mukaan "voima-asento" tuo itsevarmuutta tieteellisestikin mitatuin keinoin, vaikka et kokisikaan oloasi itsevarmaksi. Voit siis ikään kuin huijata asennon avulla itseäsi selviytymään jännittävistä tilanteista voittajana.

Hän jopa väittää, että tämän salaisuuden hallitseminen voi muuttaa elämäsi. Että eipä muuta kuin kokeilemaan – nosta kätesi ylös kuin voittajalla ja nosta katse kohti taivasta. Jo kahden minuutin kuluttua olet valmis valloittamaan unelmiesi työnantajan ja tekemään bisnestä niin maan perkuleesti.

Kädet ja kasvot taivaisiin – supernainen on voittaja-asento numero yksi. Kuva Brooke CagleUnsplash
En ole itse testannut asennon voimaa vielä tositilanteessa, mutta kokeilin sitä huvikseni kotona ja kyllä vain – kahden minuutin supernaiseuden jälkeen koin olevani aktiivisempi, varmempi ja jotenkin enemmän hereillä. Siis ehdottomasti valmiimpi vaikkapa työhaastatteluun, esiintymiseen tai tärkeään tapaamiseen.

Cuddy on tehnyt yhteistyökumppaninsa, Berkeleyn yliopiston tutkijan Dana Carneyn kanssa asiasta tieteellistä tutkimusta ja huomannut, että se todella vaikuttaa testosteroni- ja kortisolitasoihin. Eli suomeksi ei vain siihen, miten voimakkaiksi itse koemme itsemme, vaan myös siihen, miten rentoja olemme stressaavassa tilanteessa. Cuddyn mukaan johtajien kortisolitaso on usein matala ja testosteronitaso korkea – he ovat siis paitsi voimakkaita, myös rentoja.

Cuddyn vaikuttavan TED-puheen voit katsoa tästä:




Sinua voisi kiinnostaa myös:

Miten pukeutua pidemmäksi?

Minusta on ihan hauskaa olla lyhyt, vaikka pitkätkin naiset ovat upeita. Toisinaan sitä kuitenkin tällainen tanttajaana haluaa näyttää hitusen pidemmältä ja uskoisin, että aika moni 160-senttinen kanssasisareni jakaa kaipuuni gasellimaisen pitkiin sääriin ja sensellaisiin pitkien ihmisten ikäviin etuoikeuksiin – vai olenko oikeassa?

Iloksenne ajattelin jakaa muutaman vinkin, joiden avulla voi harrastaa pienimuotoista huijausta elikkä silmänlumetta. Voi olla, että huijaan näillä lähinnä itseäni, enkä lupaa tässä ja nyt kenellekään gasellikoipia, mutta on se pienikin puijaus sentään jotain (ainakin omassa päässä).

Kuva: Tamara Bellis, Unsplash

1. Yhtenäinen väripinta


Hame, mustat sukkikset ja korkokengät – vau miten pitkä emäntä! Kun laitat korot allesi ja valitset housuihin tai sukkahousuihin saman värin, jalkojen linja vaikuttaa pidemmältä ja antaa sinusta pidemmän vaikutelman. Näin kesäkaudella oiva valinta on siis nudekorkkarit – ne pidentävät säärtä reippaasti huijaamalla silmää.


Toinen pitkiä sääriä kaipaavan tehokenkäpari on saappaat ja erityisesti ylipolvensaappaat.

2. Löysät lahkeet ja korot


Löysä lahje, jonka sisään on piilotettu korkea korko ja simsalabim! Kaikki varmaankin ymmärtävät, miksi tämä pidentää jalkoja? Korkojen ei tarvitse olla hääppöisetkään, kun saat jo luotua mielikuvan pidemmästä sinusta.

3. Valitse ylä- ja alaosaan yhtenäinen värimaailma

Myös mekot ja haalarit imartelevat meitä hieman lyhyempiä rouvia, sillä laajat yhtenäiset väripinnat huijaavat silmää. Voisiko tässä olla pikkumustan suosion salaisuus?



4. Vyötärö korkeuksiin


Esimerkiksi peplum pidentää, koska se nostaa vyötärön linjaa korkeammalle. Myös korkeavyötäröiset farkut luovat saman mielikuvan...

MUTTA:

Jos vaikkapa peplumit ja korkeavyötäröiset farkut kauhistuttavat, häivytä vyötärön paikka kokonaan.

Esimerkiksi löysä, suhteellisen lyhyt mekko ja korkeat korot saavat sinut näyttämään pidemmältä, koska vyötärön kohta ei ole näkyvissä eikä kukaan näe mistä kohtaa koipesi alkavat.

5. Pidennä vaikutelmaa asusteilla


Vältä vartalon linjoja katkaisevia asusteita ja koruja, kuten nilkka- ja rannerenkaita sekä nilkkureita. Sen sijaan pitkät kaulaketjut, korvakorut jne. luovat linjaa pitkittäissuuntaan ja sekä pidentävät että hoikentavat.


Sinua voisi kiinnostaa myös:


Kesän lukusuositus: Unelmahommissa

Kesä on mitä oivinta aikaa unelmoinnille. Ja syksy. Ja talvi. Ja okei, kevät myös. Mutta kesällä monella meistä on aivan erityisesti aikaa hyvin kirjojen lukemiselle ja koska blogini on omistettu unelmahommien tavoittelulle, kesän lukusuositukseni on ehdottomasti Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa. Ja ei kuulkaas vähiten siksi, että tämä on järjettömän syvääluotaava ja inspiroiva teos siitä, miten unelmista tehdään konkretiaa.

Satu ja Hanne, you go girls – lähetän teille ruudun kautta raikuvat aplodit!



Unelmahommissa-teos on realistinen, mutta silti ihanan kannustava kirja, joka on kirjoitettu kaikille heille, jotka haluavat tehdä työkseen sitä mitä rakastavat. Voiko parempaa olla? Unelmaelämän tavoittelu kun on kaukana haihattelusta ja hömpästä, sillä käytännössähän se on arjen muokkaamista mieleisekseen. 

Rämön ja Valtarin teksti on juuri tätä: käytännönläheisiä vinkkejä, jotka antavat juuri sopivasti tilaa haaveilulle ja muistuttavat, etteivät unelmatkaan aina vastaa todellisuutta. Ja jos tulee mokattua, voi aina tehdä jotain muuta. Sitäkään ei unohdeta, että unelmahommissakin on välillä tylsää. Omassa työssäni sitä ovat esimerkiksi oikoluku, oikoluku ja oikoluku – ne saakutan pilkkuvirheet ja huolimattomuustypot, joiden tarkastamiseen tällaista suurpiirteistä Unta ja pierua -ihmistä ei todellakaan ole tarkoitettu. 


Kirjailijakaksikko on muuten tuttu myös täältä blogimaailmasta: Rämö on paitsi toimittaja, design-kaupan pitäjä ja matkailuyrittäjä, myös tunnetun Salamatkustaja-blogin kirjoittaja. Hanne Valtari puolestaan tituleeraa itseään ensisijaisesti tarinankertojaksi ja yksi tunnetuimmista toimittaja-tuottajan tarinoista on mikäs muukaan kuin Lähiömutsi-blogi

Luin kirjaa hieman tipotellen aina siitä kohdasta, mikä sattui milläkin hetkellä inspiroimaan ja se osoittautui toimivaksi taktiikaksi. Erityisen kiinnostavia olivat unelma-ammateissaan työskentelevien ihmisten tarinat onnistumisista ja epäonnistumisista, ne olivat tehokas lisä kahden voimanaisen kokemuksiin ja tekivät teoksesta huomattavasti antoisamman. 

Tämä kirja kannustaa kokeilemaan, mitä kaikkea huikeaa voi tapahtua, jos vain ryhtyy hommiin! Tällaista lisää suomalaiselle kirjallisuustaivaalle, kiitos. 


10 vuotta sitten

Olen kuullut, että ihmiset luovuttavat helposti sellaisten suunnitelmien osalta, joita eivät voi toteuttaa vuoden sisällä, mutta aliarvioivat sen, mitä he voivat tehdä viidessä tai kymmenessä vuodessa. 

Tämä on varmasti erittäin totta. 

Muistelehan, mitä itse teit kymmenen vuotta sitten? Siis vuonna 2007. Aiai. Siitä on kauan ja elämä on varmasti muuttunut käsittämättömän paljon niistä ajoista (ainakin omalla kohdallani). 

Kymmenen vuotta sitten olin juuri kuullut päässeeni Haaga-Helian ammattikorkeakouluun opiskelemaan journalismia ja samaan aikaan aloittelin kesätyötäni opetusministeriön viestintäassistenttina – sanomattakin selvää, että 24-vuotias minäni oli hippasen täpinöissään. Tämä tämmöinen tuntui älyttömän gloorialta kaikkien niiden puhelinmyyntitöiden, messutyttöjuttujen ja kahvinkeittojen jälkeen. Jossain vaiheessa työskentelin erään nettipalvelun teknisessä tuessa (minä!) ja vihasin jokaista sekuntia – aina kun selvisin yhdestä vihaisesta asiakkaasta, järjestelmä soitti uuden heti perään ja sen ansiosta kuuntelin kettuviitanaa koko päivän 8–16.00. Tai sori – olihan siinä välissä kaksi 15 minuutin taukoa (jos ne ehti pitämään). 

Ensimmäinen Facebook-profiilikuva kymmenen vuotta sitten. Dear Lord. Todellakin kadun jo nyt tämän julkaisua. 

Jos joku olisi silloin kertonut, että kymmenen vuotta myöhemmin olisin kaksi kirjaa julkaissut (ja kolmatta odottava) esikoiskirjailija, jolla on ihan mukiinmenevä monen vuoden uraputki takanaan, en olisi uskonut. En sitten sekuntiakaan. Olisin ehkä nauranut päin kertojan naamaa niin iloisesti, että olisin tullut tyrskäyttäneeksi samalla silloisen suosikkijuomani Martini Biancon iloisesti rinnuksille ja sen jälkeen suunnannut takaisin tanssilattialle. 

Kymmenen vuotta sitten elin täysin erilaista elämää. 24-vuotias minäni kuvitteli, että elämä 34-vuotiaana on ihan hirveän tylsää ja kuluttavaa. Kymmenen vuotta sitten myös kirjauduin ensimmäistä kertaa Facebookiin, muutin kesän jälkeen varsin jännittävään kimppakämppään keskelle Helsinkiä, tanssin kenkäni puhki pitkin öitä ja hieman liian usein viisveisasin siitä, että kello herätti aikaisin kouluun. Lisäksi rakastuin luusereihin, olin onneton ruoanlaittaja, lauloin ystävieni kanssa aivan liikaa Singstaria, enkä ottanut elämää sitten hitustakaan vakavasti. Onneksi en ota asioita (kai) vieläkään liian vakavasti – jokainen nainen tarvitsee ripauksen huithapelia itseensä, sanon minä. 

Millaista sinun elämäsi oli kymmenen vuotta sitten? Tai vielä parempaa! Mitähän se on kymmenen vuoden päästä?