Sisällön tarjoaa Blogger.

Oi asennenaiset ja muut oman elämänsä batmanit (plus sellaisiksi aikovat)

Pohdin pitkään, mikä tässä blogimaailmassa oikein junnaa. Rakastan aihepiirejä, joista kirjoitan, mutta jostakin syystä Rakkaudella, Hannele ei ole hetkeen tuntunut omalta. Ja sitten sen hokasin – täältä on pitkään puuttunut huumori ja koko blogini punainen lanka eli rohkeus. Nämä kaksi asiaa on saatava takaisin.

Siksi olen omistanut nyt blogini asennenaisille ja muille oman elämänsä batmaneille (ja sellaisiksi aikoville). Katsokaas, kun koko tämän bloggaamisen ideana minulle on kannustaa muita tarttumaan rohkeasti elämää sarvista tai mistälie vehkeestä, jotta elo olisi mielekkäämpää. Se on syy, miksi kirjoitan ilman palkkaa tänne blogisfääriin – haluan rohkaista muita olemaan rohkeita ja samalla harjoittelen myös omaa pokkaani, koska senkin kanssa on tekemistä (vielä) aina silloin tällöin.

Mitä tämä oman elämänsä batmanuus (miten tuo sana oikein taipuu?) sitten käytännössä tarkoittaa? No ainakin viittä asiaa.


Kuva: Elena Cordery

1. Tekemisen meininkiä


Asennenihminen ei russuttele ja valita, vaan tekee. Ja okei, ehkä sen jälkeen valittaa (vähän), jos ei onnistu, mutta yrittää sitten kuitenkin vielä uudestaan.


2. Hyvän tahtomista muille


Ei paskanjauhantaa muista eikä muille. Vääränlainen kateellisuus ja ilkeily ovat asioita, jotka saavat minut näkemään punaista. Ja mitä on oikeanlainen kateus? Siitä voit lukea enemmän täältä.

3. Siviilirohkeutta 


Olen aika usein nokikkain rohkeuden kanssa – miten uskallan vaikkapa kiivetä lavalle esiintymään tai pyytää suurempaa palkkaa (enää ei tarvi, koska maksan itse palkkani). Tähän linkittyy ehkä se kuuluisa kiltin tytön syndrooma, josta kärsii arvatenkin aika moni siellä ruudun toisella puolen, oli sitten tyttö tai poika.

Siviilirohkeus on myös uskallusta tarttua epäkohtiin, puolustaa ja auttaa sellaisia, jotka tarvitsevat apua.

4. Oman elämänsä anarkiaa


Ennen ajattelin olevani jotenkin epäonnistunut naisena ja tyttönä, koska en pahemmin välittänyt koulujen arvosanoista tai muista sellaisista asioista, jotka eivät olleet elämäni arvoasteikossa erityisen korkealla. Tietysti koulut pitää käydä jne. jne ja kehotan kaikkia lämpimästi opiskelemaan, mutta
tarpeeksi vanhaksi elettyäni tajusin, että tämä ominaisuuteni on oikeastaan aika hyvä juttu – panostan sellaisiin asioihin, jotka koen tärkeäksi, mutta en hyväksy elämääni ulkopuolelta tulevia paineita.

Oman elämänsä anarkisti tekee valintoja, jotka nostavat sukulaistätien kulmakarvat hieman ylemmäs otsalohkoa. Tai sitten nauttii siitä hyvin sovinnaisesta elämästään kaikella rakkaudella, sillä sekin on aivan yhtä rohkeaa. Pääasia, että valinnat ovat omia.

5. Muiden puolustamista ja kannustamista

Muiden hyvä ei ole sinulta pois ja negatiivinen höpönlöö on maailman turhinta jallatusta, jota ei jaksa kukaan. Tee siis itsellesi palvelus ja ole muiden puolella.


Ps. Vaikka puhun asennenaiseudesta, niin toivon tätä samaa rohkeutta koko sydämestäni myös miehille ja pojille. Jotenkin vain tuntuu, että naiset ovat enemmän tämän siviilirohkeuden tarpeessa – olenko oikeassa?

Sinua voisi kiinnostaa myös:


2 kommenttia

  1. Mua niin harmittaa, että blogeista katosi huumori! Mutta pakkohan se on, kun joku kieli poskella kirjoitettu läppä loukkaa aina jotakuta tai jos ei, joku muu puolestaloukkaantuu tai ainakin vääntää jutun niin, että se oli tarkoitettu loukkaukseksi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näinpä! Ja aika moni haastaa netissä vain huvikseen riitaa, mikä on kyllä niin puuh-hommaa kuin olla ja voi. Tuntuu, että tässä ajassa ihmiset tarttumalla tarttuvat kaikkeen, minkä voi vääntää väärin. :(

      Poista